ELIN VIIKON ROSKARUOALLA


… Ja ehkä toisenkin!

Mä oon tyyppi joka syö suht puhtaasti ja terveellisesti arjessa ja usein laitan ruokaa jonka saa tehtyä helposti ja nopeasti. Syön tosi tylsää ruokaa ilman kermoja ja kastikkeita, mutta siihen mä oon tottunut ja sellainen ruoka maistuu mulle. Mä oon pienestä pitäen ollut kyllä myös karkkihiiri ja irttareita tuleekin syötyä joka viikko hyvällä omallatunnolla, koska muuten ruoka on arjessa puhdasta ja normaalisti treenaankin sen kolme kertaa viikossa.

Kesä ei sitten ookkaan mennyt ihan tällä kaavalla ja oon rehellisesti laittanut kesällä ruokaa ehkä just sen kaksi kertaa(vai voiko tortillojen tekemisen laskea ruoanlaitoksi). Mä oon syönyt super paljon ulkona kesällä ja ei siinäkään mitään vikaa, mutta oon oikeasti elänyt kesän roskaruoalla. Oon syönyt hamppareita, pizzaa, jätskiä, karkkia tai jotain näistä päivittäin. Tähän kun lisää vielä nolla treeni kertaa niin todella epämiellyttävä olo on taattu.

Mun paino on noussut kesällä selvästi ja mulla on ihan rehellistä selluliittia. Aineenvaihdunta ei pelaa ja oon oikeasti jopa todella järkyttynyt siitä mitä muuta huonolaatunen ruoka ja treenaamattomuus saa aikaseksi! Selkeästi isoin vaikutus näkyy mulla unen laadussa ja vireystilassa. Mä oon tottunut nukkumaan noin 10tuntia yössä, mutta ruokavaliosta ja liikkumattomuudesta johtuen mä en nukkunut pariin viikkoon kunnolla. Heräilin jatkuvasti yöllä janoon ja hikoiluun. Maha oli kipeä ja todella turvonnut, joka myös haittasi mun yöunia. Mä en edes muista milloin viimeksi mä olisin ollut niin väsynyt kun nyt kesällä. Musta tuntuu kun olisin jatkuvasti promillen humalassa ja eihän ne kesäiltojen viinittelyt jeesaa tätä oloa myöskään. Näytän koko ajan omasta mielestä hassulta, väsyneeltä tottakai. Iho on samea ja silmäpussit roikkuu kainaloissa asti. Rehellisesti mä voin aika huonosti.

Nyt viime viikosta lähtien oon tarkkailut vähän mitä suuhun laitan, koska haluan saada sen energisen fiiliksen takaisin tän pöhötyksen ja väsymyksen alta. Palautuminen tästä herkuttelusta tuntuu kestävän yllättävän kauan ja vasta nyt alkaa energiatasot olla hieman korkeammat. Kaikesta tästä herkuttelusta on jäännyt yksi tosi paha oire. Riippuvuus. Huomaan että olen edelleen sokerikoukussa ja päivittäin tekee mieli makeaa ja herkkuja. Tekee niin paljon mieli, että jopa vähän kiukuttaa. Olen yrittänyt herkutella marjoilla, mutta rehellisesti myös karkkia on tullut ostettua normaalia enemmän myös tällä viikolla. Se on hullua miten voikin näin nopeasti kehittää riippuvuuden itselle.

Onneksi mulla alkaa ensi viikolla loma ja tavoitteena on saada taas muutamia treenejä tehtyä ja palata pikkuhiljaa rutiineihin. Pitkän treeni tauon jälkeen aloittaminen on aina hankalinta, mutta muutaman treenin jälkeen jo yleensä pääsee aika hyvin vauhtiin. Haluan sen hyvän ja energisen olon takaisin ja se onkin usein todella hyvä motivaattori.

Miten muiden kesä on mennyt treenin ja ruokailujen osalta? Onko mulla kohtalo tovereita?

Mä päivittelen ens viikolla instagramin storyyn fiiliksiä ja ajatuksia tauon jälkeen ekoista treeneistä ja kerron siellä rehellisesti kuulumiset siitä että jatkuuko kesäherkuttelu vai ei. Tuu seurailemaan @jannajuuliavuorela jos haluut tietää miten mun käy.

IMG_7440.jpg

*Tämän postauksen alkuperäinen sivusto http//:poseland.fi

RUMA ANKAN POIKANEN

Moi,

Ihan alkuun kirjottelen teille siitä kuka mä olen ja miten poikatyttö päätyi Miss Helsinki kilpailuun.

Asuin lapsuuden pienessä kylässä Tervakoskella, joku ehkä tunnistaa Tervakosken paremminkin Puuhamaasta. Kasvoin kahden veljen kanssa ja naapurissakin suurimmaksi osaksi asui vain poikia, joten meno oli sen mukaista. Mulle ei ollut väliä pelattiinko jalkapalloa tai jääkiekkoa vai ajettiinko mopoilla, mutta mukaan veljien kanssa touhuumiseen oli aina päästävä. Pienenä olinkin vähän poikatyttö, joka halusi kulkea aina samoissa seuran verkkareissa tukkatakussa. Mulla oli silmälasit ekalta luokalta asti ja etuhampaitten välissä kolikon kokoinen rako. En ollut mikään kaunein lapsi, joten miten ihmeessä maalla asua poikatyttö päätyi sitten Miss Helsingiksi?

Lapsena harrastin paljon, pääosin jalkapalloa, tanssia ja taitoluistelua. Näistä rakkaimmaksi harrastukseksi muodostui taitoluistelu. Taitoluistelu on todella esteettinen laji ja tämän myötä aloinkin kiinnostumaan enemmän ja enemmän ihanista mekoista, tiukoista nutturoista ja prinsessa jutuista. Nautin esiintymisestä ja taitoluistelun haasteellisuudesta, siinä treenattiin kovaa ja tavoitteellisesti. Kerkesin harrastamaan taitoluistelua 16-vuotta ennen kuin tein päätöksen luistelun lopettamisesta. Pääsin kouluun Helsinkiin ja päätin rakkaan harrastuksen sijasta keskittyä kouluun ja työelämään.
Taitoluistelu oli niin iso osa mua ja mun identiteettiä, että sen lopetettua musta tuntui koko ajan siltä kun jotain puuttuisi. Mä en pystynyt täyttämään sitä tyhjää tunnetta opiskelulla, töillä enkä myöskään kuntosalitreenillä, joten tässä vaiheessa mukaan astui Miss Helsinki kilpailu ja vuosi oli 2014. Silloin kilpailu oli todella extempore idea, mutta kiertue antoi mulle valtavan paljon. Sille pienelle silmälasipäiselle verkkaritytölle jo kymmenikköön pääseminen tuntui isolta jutulta. Sijoitun kilpailussa neljänneksi ja Miss Helsingiksi kruunattiin ihana ystäväni ja täälläkin blogia kirjoitteleva Rosanna Kulju.

Valmistuin kosmetologiksi ja siirryin töihin kosmetiikkamaahantuojalle ja kilpailun jälkeen mietin paljon, sitä kuka mä olen ja mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ja vuosien aikana sain todella paljon itseluottamusta. Ensimmäisellä kerralla en edes itse uskonut omaan voittooni. Olin mielessäni edelleen se ruma ankanpoikanen muiden kauniiden seurassa. Ensimmäisellä kerralla kilpailussa mukana olleena laitoin isoimman energiani ulkonäköön. Treenasin todella lujaa ja päätin olla parhaimmassa kunnossa. Mä oon kirjoittanut aikaisemmin mun omille sivuille www.jannajuuliavuorela.com blogi tekstin ”ulkonäkö edellä” joka kannattaa myös käydä lukemassa, koska siellä avaudun enemmän tästä asiasta.

Seurasin pari vuotta sivusta Miss Helsinki kilpailua ja salaa haaveilin, että pääsisin kokemaan kaiken sen vielä jonain päivänä uudestaan ja varsinkin kun olin saanut oikeanlaista itseluottamusta. Itseluottamusta, joka kumpusi siitä minkälainen tyyppi mä olen, eikä vaan ulkoisista asioista. Se on hauskaa, kuinka ne hulluimmatkin toiveet sitten usein toteutuu ja vuonna 2017 silloinen kilpailun järjestäjä Martina Aitolehti otti muhun yhteyttä ja kertoi järjestettävästä Miss Helsinki allstar-kilpailusta, johon haluttiin mukaan jo kilpailussa aikaisemmin nähtyjä tyttöjä. Niin sitä sitten oltiin mukana ja tällä kertaa fokus kaikessa muussa kuin ulkonäössä. Näin ne isoimmatkin unelmat toteutui ja mut kruunattiin Miss Helsingiksi 2018. Täällä blogissa ja tämän vuoden Miss Helsinkinä haluan edustaa just sitä hyvää, rentoa, valovoimaista, ahkeraa tyyppiä ja näyttää että luovuttaminen ei oo ikinä mistään kotosin. Elämä on oppimista koko ajan ja mä oonkin oppinut viime vuosien aikana paljon. Kun uskaltaa olla täysin oma itsensä ja näyttää oman persoonan niin silloin ihminen on kauneimmillaan. Voi kuin olisin jo silloin lapsena tiennyt että se silmälasipäinen verkkarityttö on ollut kaunis aina.. kaunis ennen kaikkea sisäisesti!

IMG_3063-300x300.jpg

*Alkuperäinen sivusto, jossa blogi on julkaistu https://www.poseland.fi





ELÄMÄÄ GEENIVIRHEEN KANSSA

Muutama vuosi sitten olin ystävän luona Hämeenlinnassa ja heräsin siihen että mun toisesta silmästä oli lähtenyt osittain näkökenttä. Ensimmäinen ajatus oli että mulle on tulossa migreeni ja ajattelin sen menevän ohi nopeasti. Olin lähdössä sinäpäivänä vielä Helsinkiin töihin iltavuoroon, joten ajattelin ottaa särkylääkkeen ja päikkärit ja sitten suuntaa töihin. 

Heräsin pari tuntia myöhemmin päikkäreiltä ja tumma valopilkku oli edelleen silmässä. Päätä ei missään kohtaa särkenyt ja nyt näkökentän hämärtyminen alkoi todella ärsyttämään. Se oli todella epämukava fiilis. Mulla oli puoli tuntia aikaa ennen bussin lähtemistä Helsinkiin ja ystävän patistuksesta kävin nopeasti tarkistuttamassa silmän Instrumentariumilla. Silmäoptikko tutki mun silmät ja sattumoisin sinä päivänä myös silmälääkäri oli juuri tullut myös paikalle. Silmälääkäri huomasi heti että silmässä on jotain poikkeavaa ja kirjoittikin mulle lähetteen samalle päivälle Hyksin silmä-ja korva sairaalaan. Mä en ollut aikaisemmin stressannut asiasta, koska ajattelin että se ei voi olla mitään vakavaa. Lähetteen saatua mun ajatukset kuitenkin alkoivat harhailemaan ja aloin pelkäämään että mun näkö jäisi näin pysyvästi. 

Matka Hämeenlinnasta Helsinkiin ei oo koskaan tuntunut niin pitkältä kuin sinä päivänä. Mun veli oli onneksi mun mukana ja jouduttiin aika kauan myös odottamaan ennen kuin pääsin lääkärille. Ensimmäisenä multa otettiin näkötestit ja mun vasemman silmän näkö oli todella todella huono. Tässä vaiheessa aloin oikeasti vasta ymmärtämään että tilanne on pahempi kuin olin aamulla ajatellut, koska näkökenttä ei ollut aamusta vieläkään palautunut. Mun silmiä tutkittiin ensimmäisenä lääkärikäynti päivänä paljon. Sain saman diagnoosin kuin instrulla; silmässä on jotain poikkeavaa, mutta vielä ei osattu tarkemmin sanoa mitä. Multa otettiin vielä paljon laboratoriokokeita ja mut lähetettiin samana iltana kotiin. 

Seuraavana päivänä sain puhelun ja tiesin sen olevan silmäsairaalasta. Mua jännitti vastata ja pelkäsin minkälaisia uutisia sieltä saan. Mitään poikkeavaa ei kuitenkaan ollut laboratorio tuloksista löytynyt, joten mut kutsuttiin vielä jatkotutkimuksiin. Istuin lääkärin vastaanotolle ja lääkäri pyysi mua piirtämään paperille sen kohdan ja kuvion millä kohdalla en näe mun silmällä. Sanomatta oikeastaan mitään, heti tän jälkeen lääkäri lähetti mut pään-MRI kuvaukseen. Tää oli ehdottomasti pelottavin hetki, koska takana on niin paljon epätietoisuutta ja automaattisesti omat ajatukset menevät kaikista pahimpaan mahdolliseen diagnoosiin. Se oli henkisesti tosi rankka päivä.

Kaiken kaikkiaan mua tutkittiin kolme päivää ja viimeisenä päivänä selvisi syy miksi mun toisen silmän näkökenttä oli huono. Mun silmästä löydettiin verisuonitukos. Lääkärin sanojen mukaan oli onni onnettomuudessa että tukos oli pieni ja olisi voinnut tulla minne vaan. Mulla todettiin olevan verenhyytymisen geenivirhe. Mä olin todella helpottunut kun mä vihdoin sain vastauksia, mutta olin myös tottakai edelleen huolissani miten mun näkö palautuu ja tottakai se oli pelottava ajatus että miten niin nuorelle voi muka tulla verisuonitukos.

Syitä tukokselle oli varmasti monia. Olin vuosi sitten lopettanut taitoluistelun ja oikeastaan urheilun kokonaan ja tähän aikaan söin opiskelijan budjetilla ja todella epäterveellisesti. Olin myös syönyt e-pillereitä jo jonkin aikaa ja ne myös lisäävät verisuonitukoksen riskiä. Lääkäri kielsi multa heti estrogeenipillerit ja mä itse myös uskon että ne ei ole hyväksi oli sitten geenivirhettä tai ei. Uskon että tukos oli näiden kaikkien summa. 

Vaikka tällä hetkellä tiedostan, että mulla on riski saada tukos joskus uudestaan niin oon kuitenkin kiitollinen siitä että pystyn varmasti ainakin tällä hetkellä omilla valinnoilla vaikuttamaan ja ennaltaehkäisemään sitä. Liikun paljon ja haluan syödä terveellisesti, mutta myös nauttia herkuista sillon tällön. Mulla on mun geenivirheeseen tällä hetkellä ja luultavasti loppuelämän lääkitys, jolla tukoksien riski voidaan minimoida ja lääkityksen aloitettua myös näkö silmästä palasi onneksi ennalleen kun tukos saatiin niiden avulla pois. Lääkkeet tottakai muistuttaa mua jokapäivä asiasta, mutta en halua kuitenkaan stressata siitä liikaa, koska stressi on kuitenkin se kaikista pahin myrkky elimistölle. Oikeastaan muuten geenivirhe ei mun arkea häiritse, ainoastaan lääkityksen takia mulle tulee mustelmia todella helposti, mutta se on taas tosi pieni haitta kun muuten saan geenivirheen kanssa elää normaalia ja tervettä elämää. 

Silloin kun tukos ilmestyi epäterveelliset elämäntavat ei näkynyt musta mitenkään ulospäin ja tyhmänä ajattelin että verisuonitukokset voisi tulla vain vanhoille tai ylipainoisille ihmisille. Tän kokemuksen jälkeen huomasin kuitenkin hyvin äkkiä, että se mikä näkyy ulospäin ei todellakaan kerro koko totuutta mitä kropassa tapahtuu. Välillä sitä joutuu oppimaan asioita kantapään kautta, mutta ehkä mun tarinalla pystyn olla esimerkki ja jakamaan kehopositiivisia ajatuksia myös muille ja kannustamaan ihan jokaista huolehtimaan omasta terveydestä. Ennen itse esimerkiksi syyllistyin siihen että ihailin laihaa vartaloa, mutta nykyään ajatusmaailma on muuttunut todella paljon ja nykyään ihailen tervettä vartaloa näytti vaaka mitä lukua tahansa. Älkää tuijottako vaakaa tai eläkö "sit kun"- elämää. Pieni ylipaino terveellisten elämäntapojen kanssa on miljoona kertaa parempi kuin laiha kroppa epäterveellisillä elämäntavoilla. Ulkoinen olemus on ehdottomasti toissijainen juttu ja kaikista tärkein asia on se miten mieli ja keho oikeasti toimii. Pitäkää omasta kehosta huolta ja vaalikaa omaa terveyttä pienillä teoilla joka päivä. Antakaa aikaa itselle ja löytäkää sellainen tasapaino työn, treenin ja vapaa-ajan kanssa että teillä on hyvä ja energinen olo. 

Kuva: Pasi Liesimaa/ Iltalehti  Vaatteet: Biancaneve    Hiukset: Jesse Rasinmäki   Meikki: Kria Janhonen

Kuva: Pasi Liesimaa/ Iltalehti

Vaatteet: Biancaneve    Hiukset: Jesse Rasinmäki   Meikki: Kria Janhonen

 

Tässä iltalehden jutussa kerron vielä videolla tarinan mun geenivirheestä. Kannattaa käydä katsomassa myös tämä. Tässä suora linkki juttuun.

Kuva: Pasi Liesimaa/ Iltalehti  Hiukset: Jesse Rasinmäki  Meikki: Kria Janhonen   Stylisti: Hani

Kuva: Pasi Liesimaa/ Iltalehti

Hiukset: Jesse Rasinmäki  Meikki: Kria Janhonen   Stylisti: Hani

 

 

 

KULMA JUTTUJA JA ALENNUSKOODI

Huom! Tekstin alla tarjous Lushbrows kulmiin!!

Mietin tosi pitkään microblading kulmia ja nyt uskallauduin ne vihdoin ottamaan, onneksi! Kävin muutama viikko sitten ihanalla ystävälläni Miska Nikanderilla Lushbrows:lla. Miska tekee niin huolellisesti ja hyvin kulmia. Mä oon itse todella tarkka omista kulmista ja tää varmasti tulee siitä että työskentelen kosmetiikka-alalla ja mulle tärkeää on tasapainoisuus meikissä ja yleisilmeessä. En siis varmasti ole helpoin asiakas kun mulla on oma vahva näkemys mitä haluan, mutta Miska teki just asiakkaan toiveiden mukaan ja muutenkin meillä oli täysin sama näkemys lopputuloksesta. 

Ennen varsinaista laittoa Miska piirsi kulmien ääriviivat ja katottiin yhdessä just mulle sopiva muoto, jossa myös itse viihdyn. Tää oli todella nopea homma, koska Miskan piirtämät ääriviivat oli lähes täydelliset jo heti alkuun. Hiukan tarkkuutta vaati se, että mulla on ennestään kulmissa kolme vuotta vanhat 3D pigmentoinnit jotka oli hiukan eri korkeudella, vanhojen kulmien mukaan ei siis voinnut mennä. Vanha 3D pigmentoiti oli myös punertava joka toi myös oman haasteen. 

Kun kulmat oli piirretty alkoi varsinainen työ. Microblading tehdään viilto tekniikalla ja tää tuntui aluksi todella oudolta ja vähän epämukavalta. Ihonpinta viilletään pienellä terällä ja pigmentti työnnetään viilto kohtaan.  Eniten kuitenkin varmasti ajatus tästä ja pieni rutiseva ääni tuntuu epämukavalta, mutta toimenpide ei juuri paljoa satu ja varsinkin kun laiton aikana puudutetaan kulmat. Huomasin myös että ensimmäinen laitto kerta oli paljon epämiellyttävämpää kuin toinen kerta eli huolto. 

Microblading kulmissa tärkeää on huolellinen suunnittelu, oikeaoppinen laitto tekniikka ja tietenkin myös jälkihoito. Iho pitää pitää puhtaana ja kuivana laiton jälkeen ja hikoilua ja aurinkoa täytyy välttää seuraavina päivinä. Laiton jälkeen seuraavina päivinä kulmat tummuu hiukan ja viikon sisällä hilseilee mutta oikeilla tuotteilla rasvaaminen vähentää kuivuutta ja hilseilyä kulmissa.

Mä oon ollut tosi tyytyväinen lopputulokseen ja microblading kulmat on todella nopeuttanut mun aamuja. Vapaa päivinä ja kevyellä arkimeikillä mun ei tarvitse tehdä kulmille mitään. Iltameikkiin tykkään tummentaa kulmia mutta se käy niin nopeasti kun on hyvä malli pohjalla! 

IMG_8750_Facetune_29-04-2018-20-13-52.JPG

Tässä kuvassa näkee kivasti alkutilanteesta valmiisiin kulmiin. Ensimmäisessä kuvassa näkyy vanha punertava 3D pigmentointi. Toinen kuva on heti ensimmäisen laitto kerran jälkeen ja viimeinen kuva on otettu heti huollon jälkeen jossa kävin kuuden viikon jälkeen ensimmäisestä laitto kerrasta.  

IMG_8528.JPG

Tässä kuvassa valmiit ja parantuneet kulmat. Tykkään todella paljon!! Mitä mieltä te olette?

Jos olette miettinyt microblading kulmia niin nyt olis hyviä uutisia. Sain Miskalta teille ihanan kulma tarjouksen! Mainitsemalla ajanvarauksen yhteydessä mun nimen jannajuulia saatte -10% uusista kulmista ja tarjous on voimassa toukokuun loppuun saakka. Miska tekee kulmia Diamond clinicin tiloissa, joten ajan pääsee varaamaan helposti Diamond clinicin nettisivuilta.

Miskan tekemiä kulmia voi käydä myös ihastelemassa Instagramissa: @lushbrows_helsinki

ULKONÄKÖ EDELLÄ

Etsin arkistojen kätköistä mun vanhoja taitoluistelu kuvia, koska hetki sitten pyörineet taitoluistelun EM-kisat sai mut muistelemaan omia luistelu vuosia ja halusin fiilistellä ja palata kuvien kautta omiin kilpailuihin. Selaillessani vanhalta koneelta kuvia mä löysin myös kansion jossa oli mun entisen puhelimen sisältö, siellä oli kuvia johon mä en oo vuosiin törmännyt ja jokseenkin vähän myös huolestuin näkemästä sisällöstä.

Tää aihe mistä seuraavaksi kirjoitan herättää puoleen ja toiseen vahvoja fiiliksiä. Puhutaan siis vähän ulkonäkökeskeisestä treenaamisesta. Tästä aiheesta vedetään helposti herne nenään ja kielletään totuus, koska välttämättä ei itse edes tiedosta ajautuneensa tähän, vähän niinkuin mulle itsellenikin kävi.

Hypätään kuitenkin alkuun mun lapsuuteen, koska se on vahva linkki tähän aiheeseen. Mä oon oikeestaan kiitollinen siitä että mun lapsuudessa puhelimet ja tietokoneet ei ollut isossa roolissa. Tekemisen puutteeseen me leikittiin ja liikuttiin paljon ulkona, pelailtiin ulkopelejä ja käytiin harrastuksissa aina kun oli mahdollista. Harrastukset oli päivän paras hetki ja jos omia treenejä ei ollut niin sillon oli kiva käydä katsomassa veljen jääkiekko treenejä. Kaikki urheileminen tapahtui mun lapsuudesta omasta tahdosta ja koskaan meitä ei tarvinnut pakottaa treeneihin. Mä olen siis oppinut lapsuudesta siihen että harrastin paljon koska se on kivaa enkä koska on "pakko tehdä jotain". 

Taitoluistelusta tuli jossain vaiheessa todella iso osa mun arkea. Koulun jälkeen treenasin joka päivä ja vietin monta tuntia hallilla. Halusin kehittyä ja taitoluistelussa treenattiin kovaa ja tavoitteellisesti. Tavoite oli pärjätä kilpailuissa ja oppia uusia hyppyjä ja piruetteja. Luistelussa motivoi juuri se että onnistuit ensimmäistä kertaa uudessa hypyssä ja huomasit itse oman kehityksen. Taitoluistelun jouduin lopettamaan kuitenkin pari kymppisenä ja se jätti todella ison loven mun arkeen. Mä en oikein saannut muista harrastuksista sellasta samanlaista fiilistä ja en löytänyt sitä samaa paloa oikeastaan muihin lajeihin. Ajaudun sali treenaamisen pariin koska huomasin että tekemättömyyskään ei tuntunut hyvältä ja sali treenaaminen istui hyvin kiireiseen arkeen.

Treenasin pitkään salilla ylläpitääkseni sitä pohjaa ja sitä kuntoa mitä olin 16-vuoden taitoluistelu treeneillä rakentanut. Salilla treenaaminen oli kivaa, mutta jossain vaiheessa huomasin tylsistyvän ja treenaaminen salilla alkoi tuntumaan vähän puuduttavalta. Ajattelin tässä vaiheessa että pistän isomman vaihteen silmään ja nostan treeni kertoja ja treeni intensiteettiä salilla, jotta voisin huomata nopeammin kehityksen. Tavoitteena oli parantaa kuntoa ja kasvattaa lihasmassaa. Ihan järkevät tavoitteet, eikö vaan?

Treenasin salilla noin kuusi kertaa viikossa ja samalla aloin tarkkailla ruokavaliota ja kiinnostuin puhtaasta ravinnosta. Kunto ja kropan ulkonäkö alkoi muuttua vauhdilla ja sehän tuntui kivalta kun vihdoin pääsi näkemään omin silmin tuloksia. Siihenhän olin taitoluistelussakin koukuttunut, huomasin itse itsessäni kehityksen joka motivoi treenaamaan aina uudestaan ja kovemmin. Kroppaan alkoi tarttua nopeasti lihasta ja huomasin että sali treenistä oli tullut uusi intohimoni ja halusin treenata yhä useammin ja kauemmin. Puhelimeen alkoi ilmestyä paljon kunto kuvia ja minusta oli kiva seurata kuukausittain kehitystä. Tää on ollut just se hetki missä on menty vähän väärälle polulle. Näihin aikoihin olin myös ensimmäisen kerran mukana Miss Helsinki kilpailussa  ja tämän jälkeen osallistuin myös fitnessmalli kilpailuun vuonna 2015. Nämä kaksi kilpailua ruokki halua näyttää sporttiselta ja treenatulta. 

IMG_1165.jpg

Mulla oli oma halu kehittyä, valmentajilta saatu tietotaito siitä miten syödä monipuolisesti ja puhtaasti ja miten treenata oikein ja tehokkaasti, joten mikä tässä voisi mennä pieleen?

Treenaamisesta ja ruokavaliosta tuli mun arkipäivää. Treenejä ei jätetty väliin ellei ollut aivan pakko ja mä en enään käynyt kavereiden kanssa ulkona, koska tärkeämpää oli saada hyvä ja energinen treeni tehtyä seuraavana aamuna. Ruoka ohjeiden ohi ei syöty ja jos ei ollut muuta vaihtoehtoa niin lämmitin mikrossa pakaste kasvikset ja ostin kalkkuna paketin kylkeen. Niin tarkkaan ja tunnollisesti mä halusin noudattaa mulle annettuja ohjeita. Mun mielestä kaikki meni suunnitelmien ja ohjeiden mukaan ja joka päivä mentiin täysillä ja motivoituneena salille. Ja kun alussa kerroin niin mä oon lapsuudesta oppinut siihen että kun on itsellä halu ja motivaatio treenata niin ollaan oikeilla jäljillä. Mä vakuutin itseni siitä että tämä on se mun juttu, taitoluistelusta jäänyt lovi oli paikattu kun sain uuden tavoitteellisen harrastuksen!

IMG_1859 2.jpg

Tähän aikaan fitnessmalli kilpailu oli jo käyty ja pari kuukautta kilpailun jälkeen tulin kipeäksi niin että en pystynyt pariin viikkoon urheilla ollenkaan. Selailin kuumeessa puhelimen kuvia ja kattelin mun skarppeja vatsalihas kuvia ja harmittelin kuinka kovasti halusin treenaamaan. Kuumeilu jatkui loppujen lopuksi yli kuukauden verran ja jouduin tekemään treenejä aika puoli teholla ja myös mun motivaatio vähän lopahti tässä vaiheessa. 

Vasta nyt mä pysähdyin vähän pohtimaan motivaation määritelmää. Mä olin menny kun höyryjuna eteenpäin eikä mun ollut koskaan tarvinnut kyseenalaistaa sitä ettenkö mä olisi ollut motivoitunut. Mä en vaan aikaisemmin ollut ehkä miettinyt että mikä suurimmaksi osaksi oli mun motivaation lähde. Kipeenä ollessa ja treenaamattomuuden seurauksena mun kroppa muuttui pehmeämmäksi ja voimaa lähti myös. Mä huomasin että mulle oli tullut tosi tärkeäksi se miltä mun kropan pitäisi näyttää ja huomasin että sain treeneihin enemmän motivaatiota siitä kun huomasin itsessäni ulkoisen kehityksen. Jälkeenpäin kun katsoin mun vuoden takaista matkaa niin huomasin miten olin treenannut hyvin paljon ulkonäkö edellä. Puhelimen vatsalihas poseeraukset jo kertoo tästä oman tarinansa. Mä olin aloittanut sali treenaamisen siksi että halusin kehittyä ja ylläpitää mun kuntoa, mutta päädyinkin treenaamaan ulkonäkö edellä. 

IMG_1769 2.jpg
IMG_0803 2.jpg

Mä päätin olla jonkun aikaa kokonaan pois salilta koska mua rupes ärsyttämään todella oma ajatusmaailma ja ulkonäkökeskeisyys. Mä päätin että meen seuraavan kerran salille kun mulla on jokin muu syy kuin vatsalihasten näkyminen. Loppujen lopuksi mä olin jopa yli puoli vuotta pois salitreeneistä. Silloisella salilla kanssa treenaajat myös huomasi mun poissaolon ja kun palasin puolen vuoden päästä salille vähän "pehmeämpänä" niin sain erilaista kommenttia mitä ehkä olin edes odottanut "näytät todella hyvältä" " näytät freshiltä" ja "näytät nuoremmalta"! 

Paljon on ajatusmaailma muuttunut nyt viime vuosien aikana. Mä oon tälläkin hetkellä todella hyvässä kunnossa, mutta en todellakaan stressaa syömisestä tai vatsapalikoista. Elämä on oikeesti paljon siistimpää kun oppii olemaa sujut oman kropan kanssa ja löytämään sen fiiliksen kun ei halua muuttaa yhtään osaa omasta kehosta. Mä rakastan herkkuja ja tykkään myös treenata ja oon onnellinen että oon nyt löytänyt elämään tasapainon. Mä voin herkutella vaikka joka päivä jos mieli tekee ja treenata just sillon kun hyvältä tuntuu, se ei oo niin vakavaa. Mä oon löytäny sellasen rytmin joka sopii just mulle ja oon oppinut kuuntelemaan mun kehoa. Voitin Miss Helsinki kilpailussa myös Perfect body-palkinnon ja se oli mulle itselle osoitus siitä että perfect body on yhtä kuin onnellinen kroppa. Kiertueella ja treeneissä tottakai annoin parhaan panoksen, mutta mä en stressannut siitä jos joskus en kerennyt salille ja mielummin söin yhden huonon aterian kun jätin aterian kokonaan välistä. Mä en mennyt vatsapalikat edellä vaan keskityin koko matkan ajan tärkeämpiin asioihin; omaan hyvinvointiin, terveyteen ja jaksamiseen, uusiin tuttavuuksiin ja läheisiin ihmisiin. Mun valmentajat Jari Sorsa ja Heidi Sorsa huomasi tämän ja palkitsi mun kokonaisvaltaisen kehityksen.

Nauttikaa elämästä ja älkää stressatko turhaan ulkonäöstä, se ei tee onnelliseksi! 

Janna-Juulia/ Misshelsinki 2018

SINUSTAKO MISS HELSINKI 2019?

Miss Helsinki 2019 haku on käynnissä. Hakemukseen kannattaa panostaa koska hakemuksen perusteella syntyy ensimmäinen mielikuva sinusta ja hakemuksien perusteella kutsutaan castingiin. Castingista valitaan tyttöjä karsinta kilpailuun ja lopulta 10 tyttöä lunastaa finaalipaikan. Miss Helsinki 2019 kiertue alkaa elokuussa ja päättyy marraskuussa 2018. Tältä ajalta finalisteilta vaaditaan joustavuutta. Finalistit saavat kilpailun aikataulun ja tapahtuma/kuvauspäivät etukäteen. 

Ennen hakemuksen lähettämistä huomioithan seuraavat säännöt:

  • asut pääkaupunkiseudulla
  • kilpailun ikäraja on 18-27v
  • olet Suomen kansalainen, sinulla ei ole rikosrekisteriä
  • olet yli 165cm pitkä.

Millainen sitten on hyvä hakemus?

1. Kerro yleisesti itsestäsi. Kuka olet? Ikä? Pituus? Mitä teet? Harrastukset?  yms. Kirjoita itsestäsi rennosti ja persoonallisesti. Kerro esim. jokin hauska fakta itsestäsi, jotta hakemuksesi jää paremmin mieleen.

2. Linkitä hakemukseen hyvät kuvat. Hyvillä kuvilla tarkoitetaan laadukkaita ja hyvässä valossa otettuja kuvia, joissa näkyy hyvin hakemuksen lähettäjän kasvot ILMAN snapchat filttereitä. Pyydä vaikka ystävääsi ottamaan sinusta kasvokuva ja kokovartalokuva jos omasta takaa ei löydy. 

3. Mainitse jokin some-kanavistasi, jossa on sinunnäköistä sisältöä. Miss helsinki kilpailussa sosiaalinen media on tärkeässä osassa ja jokin some-kanava vaaditaan finalisteilta. Aktiivisuus somessa on todellakin plussaa ja jos vielä et ole aktiivinen instagramissa niin nyt kerkeät vielä siihen panostamaan ennen kuin haku päättyy. Huom! Laita instagram profiili julkiseksi.

4. Kerro unelmista/ haaveista ja elämän käännekohdista. Vaikeista ajoista voi puhua, koska ne tekevät meistä usein vahvempia ja juuri käännekohdat tekevät meistä meidät, mutta muista kuitenkin pitää hakemus positiivisena ja hyväntuulisena. Keskity tähän hetkeen millainen olet juuri nyt ja mistä tulevaisuudessa unelmoit. 

5. Kerro jo hakemuksessa miksi juuri sinusta tulisi hyvä Miss Helsinki 2019! Mieti tähän hyvä ja persoonallinen vastaus, tätä kysytään varmasti ja monesti kilpailun edetessä! 

6. Kerro mitä suunnitelmia sinulla on kilpailun jälkeen. On tärkeä näyttää jo hakemus vaiheessa että olet miettinyt myös finaali päivää pidemmälle. Mitä sinä tekisit voiton jälkeen? 

7. Lisää loppuun yhteystiedot.

Lähetä hakemus rosanna@misshelsinki.fi

Miss Helsinki 2019 haku päättyy 31.5.2018. 

Tsemppiä kilpailuun hakeville. Miss Helsinki kilpailu on ehdottomasti elämäni parhaimpia kokemuksia. Itse olen ollut kilpailussa mukana kahdesti ja molemmilla kerroilla kiertue on ollut ainutlaatuinen ja ihan mieletön kokemus. Kilpailusta saa ihania ihmisiä ympärille ja sellaisia kokemuksia mihin kannattaa ehdottomasti hypätä mukaan. Hakekaa rohkeasti kilpailuun! Mä olen yksi osoitus siitä että häviämistä ja epäonnistumista ei kannata pelätä. Ensimmäisellä kerralla kun olin mukana en sijoittunut kärki kolmikkoon, mutta en lannistunut ja luovuttanut. Miss Helsinki oli minun unelmani, joka kaiken ahkeruuden ja päättäväisyyden jälkeen palkittiin! <3

Terkuin, Janna-Juulia Vuorela/ Miss Helsinki 2018

Kuva: Petteri Peltonen

Kuva: Petteri Peltonen

Extempore Tallinnaan

Tänään oli tarkoitus olla kuvauspäivä, mutta kuvaukset siirtyivätkin ensi viikon puolelle. Jotain kivaa tälle perjantaille piti kuitenkin keksiä, joten eilen illalla varasin matkan Tallinnaan ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. 

Aamulla hyppäsin ensimmäiseen laivaan, joten herätys kello soi tänään 5.00. Laiva oli ihanan tyhjä ja samoin myös Tallinnan keskusta aamusta. Sain kierrellä rauhassa kaupoilla ja jotenkin oli todella kiva kierrellä Tallinnaa yksin. Mä oon yleensä just se tyyppi ketä kaipaa ystävistä seuraa reissuille, mutta nyt kun sai oman aikataulun ja mielen mukaan mennä niin pidin tästä yllättävän paljon! 

Tallinnassa oli tosi isot alennusmyynnit meneillään ja tänään tulikin shoppailtua enemmän mitä olin ajatellut. Mulla oli kaksi juttua ostoslistalla; harmaa villakangastakki ja puhelimen kuoret. Kumpaakaan en niistä harmi kyllä löytäny. Oikeanlaisen villakangastakin metsästys taitaa olla mahdotonta koska oon nyt käynnyt lähes kaikki suomen ja viron kivat vaatekaupat läpi. Mä oon suht pieni, joten yleensä kaikki on hartioista tai pituudesta isoja tai sitten kun löytyy oikea koko niin materiaali tai väri on väärä! Puhelimen kuorista nyt ei muuta sanottavaa kuin että oon hajottanut kahdet parin viikon sisään joten sen takia ostoslistalla. Kuoret olis varmasti löytynyt mutta unohdin loppujen lopuksi koko jutun:) 

Yleensä vaatekaupat jotka Tallinnassa koluun on: Berskha, Stratovarius, Pull&Bear, Mohito ja River Island. Mitään näistä ei oo Suomessa, joten kiva löytää erilaista vaatetta ja tykkään kaikista näistä paljon, kuitenkin ihan ehdoton lemppari on River Island ja sieltä tänäänkin löyty eniten vaatteita ja kengät!

Kotiin pääsin tänään 22.30 joten aika kuitti olin paluu matkalla, kuitenkin kantsi ehdottomasti lähtee tänään käymään extempore Virossa ja oli super kiva päivä! Parasta kuitenkin aina reissun ja pitkän päivän jälkeen olla omassa kodissa ja puhtaissa lakanoissa! 

Hyvää yötä!<3

IMG_4736.JPG

AVAAN MUN JOULULAHJAT

2017 oli kaikinpuolin kiireinen ja hektinen vuosi, joten oli ihana lopetella vuosi ihanalla joululomalla ja rauhallisella uudella vuodella. Tänä vuonna vietin joulun osittain Virosaa. Tallinna on niin kaunis joulun alla! Yövyttiin ihan keskustassa Radisson hotellissa ja tälle kyllä tulee multa vahva suositus. Hotellin yläkerrassa oli niin kiva ravintola, mistä näki koko kauniin tallinnan. Aamulla käytiin ostoksilla keskustassa ja illalla vietettiin joulua viron herkkujen kera. nam! 

Suomeen tultiin 24.12 viettämään mun perheen kanssa joulua. Suomessa oli ihana lumi maassa jouluna ja pääsi kunnolla joulu fiilikseen. Takka, kynttilät, suklaata, kuusi ja lunta, ihan täydellinen combo jouluksi! Lahjojen kanssa meillä on nyt ollut muutama vuosi perheen kanssa perinne että arvotaan kaikkien keskuudesta yksi jolle lahjan ostaa. Näin jokainen saa yhden lahjan ja jouluun asti saa jännittää ketä on tällä kertaa ostanut kenelle. Kuusen alla olisi pitänyt siis olla viisi lahjaa, jokaiselle yksi lahja niinkuin oltiin sovittu, nauratti aika paljon kun totuus oli taas jälleen kerran se että kuusen alla oli lähemmäs 20 lahjaa. Kaikki olikin ostanut jälleen kerran "vähän" extraa.

Mulle lahjat joulussa on ihan toissijainen juttu, on kiva saada se yksi paketti koska se tuo sen joulu fiiliksen, mutta paketin sisällöllä ei ole mulle mitään väliä. Tänä vuonnakin saatiin hyvät naurut kun oltiin paketoitu suklaarasioita ja avattiin ihan tunteella lahjoja vaikka kaikki tiesi todellakin mitä lahjassa oli! 

Tässä lista mun tän vuoden lahjoista joista olen enemmänkin kuin onnellinen: 

1. Aikaa perheen ja läheisten kanssa!

2. Ansaitut vapaapäivät

3. Hiustenkuivaaja. Poikaystävä kuunnellut mun kamppailua vanhan ja vähän rikkinäisen hiustenkuivaajan kanssa! Tää oli todella hyvä ja tarpeellinen.

vsco-photo-1.jpg

4. Torkkupeitto. Rakastan tätä!

74A02CF4-AFEB-449B-8C25-68284812BA74.JPG

5. Yöpaita Tää oli todella hauska idea äitiltä. Äiti osti meille kaikille samis yökkärit

IMG_3970.JPG

6. Kahvimukit. Nää pääsi heti seuraavana aamuna käyttöön.

vsco-photo-1 3.jpg

7. Kosmetiikkalaukku. Työpaikalta sain myös kivan yllätys paketin.

47878A83-B374-449D-8834-E4729F6CC722.JPG

8. ...Ja tietenkin iso kasa suklaata! <3

vsco-photo-1 2.jpg

-Janna-Juulia

VIISI JOULULAHJA VINKKIÄ

Kuva: Juuli Rönkä

Kuva: Juuli Rönkä

Joulu lähestyy ja joululahja stressi sen mukana. Joulu on ihanaa aikaa ja tykkään joulu tunnelmasta, mutta en todellakaan sen tuomasta stressistä. Mä itse pyrin stressaamaan asiasta mahdollisimman vähän ja tiedän että mun läheiset ihmiset ei tule pettymään ikinä joululahjoihin oli ne sitten mitä ikinä tahansa ja varmasti näin on lähes meillä kaikilla. Me asetamme itelle kovat paineet että mitä jos lahjan saaja ei pidäkään tästä, mutta muistetaan että ajatushan siinä on tärkein ja monelle lahjoja tärkeämpää on viettää aikaa perheen kanssa ja nauttia ansaituista vapaista.

Tähän listastasin muutamia joululahja vinkkejä ja listaan myös mistä tuotteita voi mahdollisesti hankkia:

1. Tuoksullinen vartalovoide. Tuoksut joululahjaksi on toki kivoja, mutta hiukan menneen talven lumia joten suosittelen mielummin panostamaan tuoksulliseen vartalovoiteeseen. Vartalovoiteita kuluu iso määrä vuoden aikana joten tämä varmasti tulee kaikille tarpeeseen. Tässä myös ihana ylellinen tuoksu ja niin söpö pakkaus.

Aerin Amber Musk.&nbsp;Stockmann Helsinki

Aerin Amber Musk. Stockmann Helsinki

2. Iphone 8/x langaton laturi. Tämä joululahja sopii kaikille ketkä on jo kerennyt nappaamaan itselleen iphone 8 tai iphone x puhelimen. Langaton lataus on paras keksintö iphone puhelimeen ja toivon että tää tulis jokaiseen puhelimeen. Tässä siis super hyvä joululahja idis, mutta varmista että lahjan saajalta löytyy taskusta iphone 8 tai iphone x

Iphone 8/iphone x langaton lauri. Ostettu telia shopista.

Iphone 8/iphone x langaton lauri. Ostettu telia shopista.

3. Lisäravinteet. Sporttaajille hyvä lahja idea on lisäravinteet koska niitä kuluu hyvään tahtiin. Persoonallisemman saat lahjasta kun laitat proteiinijauheen kauniiseen lasiseen purkkiin. Tähän voisi laittaa vielä kaunista joulunauhaa ympärille. Muista kirjottaa mitä purkki sisältää ja ihana idea on liimata liitutarraa purkkiin ja ostaa vaikka valkoista liitua myös lahjan saajalle. Kun proteiinijauhe on käytetty niin lasipurkkia voi käyttää muuhunkin tarkoitukseen.

M-nutrition whey proteiini www.m-nutrition.fi

M-nutrition whey proteiini www.m-nutrition.fi

4. Ylellinen kynttilä. Mä rakastan kynttilöitä ja niitä kuluu joulun aikana paljon! Kun budjetti on lahjaan pieni niin silloin kynttilät on ihana lahja idea. Tuoksulliset kynttilät ja ihanat pakkaukset tekevät lahjasta ihanan ja ylellisen. 

Balmuir kynttilä Stockmann (saatu monochrome)

Balmuir kynttilä Stockmann (saatu monochrome)

5. Kellorasia. Isompaan budjettiin ja kello faneille tämä lahja on ihana. Satsaa kauniiseen kellorasiaan. Itse oon tykästynyt tähän hemtex korurasiaan joka ajaa myös hyvin asiansa. Jos budjetti antaa periksi niin kellorasiaan voi upottaa myös uuden kellon lahjan saajalle. 

Hemtex korurasia

Hemtex korurasia