MULLA ON HYPEREMEESI

22.5.19 (rv11) Turhauttaa ja itkettää kun mikään ei pysy sisällä ja olo on tosi heikko! Tänään mä kävin taas lääkärissä juttelemassa mun olosta, sekä töihin paluusta ja lääkäri oli sata prosenttisesti sitä mieltä, että mä en ole työkuntoinen. Helpotus oli se, että joku vihdoin kuunteli. Lääkäri tuli aika nopeesti siihen tulokseen, että mä tarviin tällä hetkellä sairaalahoitoa. Mä oksentelen niin monta kertaa päivässä, että mun olo on jo niin heikko ja paino pudonnut vauhdilla, joten mut lähetettiin Hyksiin naistenpolille nesteytykseen. Tänään on ollut oikeesti tosi itkunen päivä. Mä oon rehellisesti todella väsynyt. Lääkäri kysyi multa että “miten mua niin itkettää?” ja vastasin vaan, että “mä en jaksa enään oksentaa”. Toivoisin vaan, että tää paha olo alkais helpottaa ja mä pääsisin takasin kiinni normaaliin arkeen. Lääkärin lausunto oli tänään hyperemeesi, joka tarkoittaa siis raskauden aikaista voimakasta pahoinvointia ja oksentelua, joka vaatii suurimmalla osalla saraalahoitoa. Hyperemeesi tapauksissa pahoinvointi voi kestää koko raskauden, joten tää tulee vaatii oikeasti ihan todella kovaa henkistä ja fyysistä kanttia. Tottakai, sitä ajattelee että miks just minä? Mutta mä tiedän, että mä oon etuoikeutettu saamaan lapsia ja olen ihanassa asemassa, että just musta tulee vuoden loppuun mennessä ÄITI. Mä en tästäkään pahasta olosta huolimatta vaihtaisi päivääkään pois, vaikka tää on ollu todella rankka kokemus tähän mennessä ja mä tiedän, että tää kaikki on lopulta tämän arvoista. Tää on kuitenkin viennyt todella mun voimat ja mä oon tosi yllättynyt siitä kuinka rankkaa raskaus oikeasti voi osalle olla. Toisilla taas raskaus etenee ihan eritavalla ja ikinä ei tän takia sais vertailla pahaa oloa tai muutenkaan raskauksia. Mähän ite oon aina kuvitellut, että raskauspahoinvointi on sellaista, että aamulla vähän oksettaa ja loppu päivän sitten ihan hehkuu. Tiedättehän, tekin varmaan joskus kuullut raskaus glowsta? Kysyn vaan, että missä tämä? :D Huomaan myös, että raskaus pahoinvointia vähätellään todella paljon ja ne ketkä ei oo tätä kokenut niin heidän on tosi vaikea ymmärtää kuinka vaikea paikka tää on. Ensimäisen kerran kun astelin neuvolaan niin mä itkin koko neuvolakäynnin ajan, koska mulla oli niin huono olla. Neuvolasta neuvottiin jäämään päivystykseen. Päivystyksessä, mut otti vastaan hoitaja, joka sekin tokas, että ehdottomsti laittaa mut lääkärille. Kun mä pääsin lopulta lääkärille niin lopputuloksena mä sain 2 päivää sairaslomaa! SIIS KAKSI PÄIVÄÄ! Loppujen lopuks mä ravasin lääkärissä kolme kertaa kunnes tänään joku ihan oikeasti kuunteli mua. Mä oon voimaton ja itkunen ja myös koin, että kukaan ei ottanut tätä päivää aikasemmin mua tosissaa ja ennen kuin oli mustaa valkosella siitä, että mun paino on pudonnut neljä kiloa muutaman viikon aikana. Kai tää oli vasta sitten lääkäreille todiste siitä, että mä voin huonosti. Munkin kohdalla ero normaaliin on niin suuri. Mä oon aina ollu energinen ja menevä ja tällä hetkellä kaupassa käynti ja välillä hampaidenkin pesukin tuntuu ylitsepääsemättömiltä asioilta. Se vähättely johtaa myös siihen, että on alkanu kyseenalaistaa ite sitä, että oonko mä vaan näin heikko, etten mä jaksa ja valitan pienestä. Näitä viikkoja kun oikeesti tosissaan ajattelee taaksepäin niin mä oon ollu varmasti vahvempi kun mun tilanteessa olis edes tarvinnut olla. Paljon puhutaan myös raskausajan masennuksesta ja mä oon aina rehellisesti miettinyt, että miten ihmeessä joku voi masentua noin ihanan asian keskellä! Kaiken tän oman kokemuksen keskellä mä kuitenkin ymmärrän nyt paljon enemmän. Mä oon aina ollut ite henkisesti todella vahva ja mulla on tosi iso kasa läheisiä ihmisiä ympärillä niin mulla on myös sen takia ollut helpompi tie, mutta siitä huolimatta omaa henkistä jaksamista on kyllä toden teolla koeteltu. Ihan kamalaa on myös se, että oikeasti osa hyperemeesi potilaista on myös päätynyt aborttiin, joka on todella surullista. Mä oon kaikesta huolimatta yrittänyt mennä ja touhuta ja pitänyt ajatukset positiivisena siinä mielessä, että oon halunnut tehä asioita ja lähteä liikkeelle vaikka kuinka on vellonu huono olo. Se liikkeelle lähtö helpottaa henkistä oloa, mutta senkin oon nyt ymmärtänyt, että se fyysinen paha olo tulee vaikka yrittäisi kuinka olla reipas ja positiivinen, sille ei vaan mahda mitään. Tätä voisi hyvin vertaa viisi viikkoa kestävään oksennustautiin ja vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti tai tehdä asioita niin ei se oksennustauti pois sillä katoa. Joka ilta miettii, että selvisimpä taas yhdestä päivästä ja joka aamu sitä herää uudestaan huonoon oloon.

Tänään mä sain kuitenkin maailman isoimman tsempin siitä, että mä näin tänään meidän vauvan ensimmäistä kertaa ja kaikesta rajusta oksentelusta ja painon putoomisesta huolimatta sä potkit mun masussa reippaana ja kasvat siellä niinkun pitää. Mun itku muuttu samalla hetkellä iloksi, kun mä näin sut ja tää päivä anto kyllä niin paljon voimaa taas porskuttaa eteenpäin.


Tässä vanha teksi, jonka mä oon kirjottanut raskaus viikolla 11. Tällä hetkellä mennään jo raskausviikolla 25. Mä taistelin tän pahan olon kanssa raskaus viikolle 20 asti ja edelleen satunnaisia päiviä kun olo on huono, mutta mä oon päässyt myös jo nauttimaan tästä matkasta. Tuntuu aika hurjalta lukee itsekkin tätä tekstiä, koska yllättävän nopeesti sitä unohtaa kivun ja huonon olon ja tätä tekstiä lukiessa mulla tuli kyllä kaikki toi takasin vahvasti mieleen. Ei ollut helpoin startti, mutta oon vaan maailman kiitollisin siitä, että kaikki on sujunut raskauden osalta kuitenkin hyvin. Edelleen oon sitä mieltä, että raskauspahoinvointia vähätellään aivan liikaa ja tästä syystä halusinkin jakaa vähän rankemman ja henkilökohtasemman tekstin. Rehellisen tekstin siitä, miltä oikeesti musta on tuntunut sen kaiken pahoinvoinnin keskellä, jonka vain harva ymmärsi.

IMG_8275.JPG



VEITSELLÄ TEHDYT KULMAT- Sattuuko microblading?

Nyt on ihan pakko hehkuttaa yhtä asiaa blogipostauksen verran, nimittäin microblading kulmia!

 Lähtotilanne mulla microblading kulmien tekemiseen on aika haastava. Mulla on ihan vitivalkoset omat kulmakarvat ja sen lisäksi alla on vanha pigmentointi, joka punertaa tällä hetkellä aika paljon. Nämä hiukan hankaloittaa microblading tekijän työtä kun ei ole ns. siistiä pohjaa, mutta mulla oli super hyvä tekijä johon luotin ihan sata prosenttisesti. 

 Mä kävin laittamassa mun kulmat ihanalla Mialla @aimforbeautymia Parturi kampaamo Lunassa (Kannuskuja 2, Vantaa) Mun kulmat on tehty vähän reilu pari viikkoa sitten ja ne on nyt täysin parantuneet ja mä oon tosi tyytyväinen lopputulokseen. Kulmien malli ja väri on mun kasvonpiirteille sopiva ja se onki super tärkeetä, koska kulmat on just ne mitkä kehystää kasvoja. 

 

Miksi microblading kulmat?

Alussa mainitsin, että mulla on luonnostaan tosi vaaleat piirteet ja kulmat mulla on aina ollut huomaamattomat. Ilman meikkiä näytin siltä, että mulla ei olisi kulmakarvoja ollenkaan ja meikkaaminen taas oli haastavaa, kun kulmien tekemiseen meni niin paljon aamulla aikaa. 

Muutama vuosi sitten päädyinkin kulmien kestopigmentointiin, kun microblading ei ollut vielä niin tunnettu juttu. Kestopigmentointi tehdään samalla tyylillä kun tatuoinnit, mutta toki kulmien tekemiseen tarkoitetuilla välineillä ja väreillä, eikä myöskään pigmenttiä laiteta ihoon yhtä syvälle. Mä olin tosi tyytyväinen mun kulmiin silloin, mutta nyt vuosien kuluttua ainoa pigmentti mikä mulle on siitä jäännyt, on valitettavasti punapigmentti ja tällä hetkellä mun vanha pigmentointi siis punertaa hiukan. Pigmentoinnin päälle mulle on nyt kaksi kertaa tehty kulmien microblading. Aikaisempi microblading kului multa nätimmin pois, kun pigmentointi, joten tästä syystä päädyin ehdottomasti mielummin uudestaan microblading kulmiin kun kestopigmentointiin. Microblading kulmat nopeuttaa kiireisiä aamuja huomattavasti ja on ihanaa, kun ilman meikkiäkin kulmat on siistit ja skarpit!

 

Miten ne tehdään ja sattuuko se?

Microblading kulmien muoto luonnostellaan ja piirretään ensin. Kulmat mitataan millin tarkkaan niin, että kulmat on samalla korkeudella ja yhtä paksut. Tämä vaihe yleensä on tarkin ja aikaa vievin. Itse kulmat tehdään viilto tekniikalla microblading-terää käyttäen ja pienet viillot täytetään pigmentillä. Pysyvyyden ja lopputuloksen kannalta on tosi tärkeää, että viilto tehdään oikeaan syvyyteen. Kannattaa siis todella tutkia, että tekijä on luotetta ja ammattitaitoinen. Liian syvään tehdyt viillot voi aiheuttaa arpikudosta kulmiin.

Microblading kulmissa on myös erilaisia tekniikoita, mutta mä toivoin hyvin ohuita yksittäisiä ”karvoja”, koska tämä näyttää musta luonnollisimmalta. Väriksi mulle valittiin Brown 2.

Tässä luonnostellut kulmat ja näiden kehysten mukaan lähdettiin tekemään.

Tässä luonnostellut kulmat ja näiden kehysten mukaan lähdettiin tekemään.

Mä en aio valehdella, etteikö kulmien pigmentointi sattuisi yhtään. Ensimmäisellä kierroksella kun viiltoja tehdään niin kulmia ei puuduteta ollenkaan ja viiltojen tekeminen tuntuu hiukan epämukavalta. Pieni ratiseva ääni viiltoa tehdessä ei helpota yhtään asiaa :D Vaikka microblading tuntuu vähän epämiellyttävältä niin kipu ei kuitenkaan ole sellaista etteikö sitä kestäisi. Mä kysyin viimeksi Mialta, että ”onko kukaan koskaan jättänyt kesken kulmien tekoa kivun vuoksi?” niin Mia vastasi samantien, että ”ei”! Toisella kierroksella laitetaankin jo kuitenkin puudutus ja sen jälkeen ei tunne enään mitään. Ja naiset eikö se vähän niin mene, että ”kauneuden eteen pitää vähän kärsiä?” :D Jos et oo vaan kivun takia uskaltanut käydä laittaa kulmia niin kannustan kyllä pikimmiten varaamaan aikaa, se ei tosiaan tunnu niin kamalalta, kun ehkä ajatus kuullostaa ja mä voisin tän lopputuloksen takia mennä ihan millon vaan uudestaan!

Tässä lähikuva just uuni tuoreista valmiista kulmista! Punotus on tässä vaiheessa täysin normaalia!

Tässä lähikuva just uuni tuoreista valmiista kulmista! Punotus on tässä vaiheessa täysin normaalia!

Mia teki kyllä todella hyvää työtä! Lähikuvassa näättekin kuinka ohuita “karvoja” mulle tehtiin ja vanha punainen pigmentti saatiin hyvin microbladingin alle piiloon!

MUN TOP 5 VINKKIÄ ONNISTUNEISIIN MICROBLADING KULMIIN:

 1.    Valitse luotettava ja hyvä tekijä!! 

Tää on ehdottomasti numero 1. ! Microblading tehdään kuitenkin niin näkyvälle paikalle, että haluat todellakin lähteä tyytyväisenä asiakkaana. Älä missään nimessä mene halvimman hinnan perässä ja etsi kuvia tekijän aikaisemmin tekemistä kulmista. Mä suosittelen ehdottomasti käsi sydämellä Miaa (@aimforbeautymia). Mulla oli alusta loppuun tosi hyvä ja luotettava olo Mian tehdessä mulle kulmia. Mun kulmat ja muita Miian töitä löydät täältä (mun valmiit kulmat) . Ota ihmeessä tämä tili seurantaan!

 

2.    Uskalla sanoa, jos malli ei miellytä! Kerro mitä ajattelet! 

Vaikka kulmien piirtämisessä on monta sääntöä millaiset olisi juuri sinulle täydelliset kulmat kasvonpiirteiden mukaan niin tätäkin tärkeämpää on kuitenkin se, että ne miellyttää just sun silmää ja lopputuloksesta tulee sellainen, jossa ihan oikeasti itse viihdyt! Vannon, että se on tekijälle miljoona kertaa miellyttävämpää kun kerrot mielipiteesi ja korjaat, kun se että olet hiukan epävarmasti hiljaa tyytyväinen.

 

3.    Valitse tummempi väri! 

Varsinkin tässä vaiheessa kannattaa luottaa tekijään. Jos tekijä ehdottaa sinun makuun liian tummaa sävyä niin älä tyrmää ajatusta heti. Kannattaa ehdottomasti valita teko vaiheessa tummempi sävy, kun haluat kulmien lopulta olevan. Paranemisprosessin jälkeen kulmat haalistuu aika paljonkin ja se vasta onkin tylsää kun kulmat ei olekaan loppujen lopuksi niin näyttävät kuin halusit. Kannattaa siis pyytää aluksi vähän ”liian tummat” kulmat ja rokkaa tummempaa lookkia pari viikkoa laiton jälkeen.. Ne haalistuu kyllä!

 

4.    Käy vahvistuksessa!

Microblading laittoon kuuluu kaksi laitto kertaa. Vaikka ensimmäisellä laitto kerralla olisit jo tyytyväinen lopputulokseen niin käy siitä huolimatta vahvistamassa kulmat. Vahvistus auttaa kulmia pysymään pidempään ja näin saat rahalle vieläkin parempaa vastinetta! Muista myös molemmilla kerroilla varmistaa kulmien hoito-ohjeet.

 

5.    Varaa aika!

Jos oot jo pidemmän ajan miettynyt microblading kulmia niin varaa ihmeessä aika. Mä oon ainakin itse joka päivä niin onnellinen ja tyytyväinen siitä, että mulla on kauniit ja samaa paria olevat kulmat. <3

Mian ajanvaraukseen pääset täältä !


Mitä tykkäätte mun kulmista? Mä en olisi itse osannut edes parempia toivoa!<3

@jannajuuliavuorela

IMG_1958.JPG


 

 

MISS HELSINKI- työ neljän euron tuntipalkalla

Multa on kyselty tämän vuoden puolella, että “eikö missi hommat viennytkään sua mennessään?”

Ihmetyksen aiheena on ollut myös se, että olen mun vakituisessa työssä näin missi vuoden jälkeenkin. Kerta toisensa jälkeen ihmettelen näitä kysymyksiä ja ajattelinkin nyt avata hiukan minkälaista missin työ oikeasti on, koska selvästi ihmisillä on siitä aivan erilainen kuva. Oletetaan, että voitto tuo kaikki työt ja rahat heti tarjottimella. Voiton jälkeen voi matkustella ja kirjoitella blogia palmujen alla. Työpäivä koostuu rusketuksen syventämisestä ja instagram tykkäyksien kalastamisesta. Suurin huolenaihe missi vuoden aikana onkin sitten hiekkaa kynsien alla tai se ettei poikaystävä muistanutkaan merkkipäivää.. thank gaaaaad se lepytteli kuitenkin Chanelin laukulla! Tämän blogi tekstin saattelemana mä joudun musertamaan teidän mielikuvan tästä kun kerron, että näin se ei kuitenkaan ole.

Miss Helsinkinä oleminen on ihan oikeasti kokopäivä duuni. Tähän työpaikkaan on pisin työhaastattelu, jossa mä olen koskaan ollut. Työhaastatteluna toimii missikiertue ja kiertue kestääkin sen neljä kuukautta. Siellä mitataan montaa osa-aluetta; ahkeruutta, sosiaalisuutta, sanavalmiutta, heittäytymistä, paineensietokykyä yms. ja kaikessa näissä täytyy olla parempi kuin muut jos tämän paikan haluaa. Cv:nä toimii sun sosiaalisen median kanavat ja kiertue päättyy intensiiviseen haastatteluun, jota voisi hyvin verrata normaaliin työhaastatteluun. Tai no työhaastatteluun bikinit päällä, mutta sivuutetaan ne bikinit nyt hetkeksi :D Missinä oleminen on myös yhtälailla työ kaikkien muiden töiden joukossa. Siihen täytyy sitoutua, se vaatii aikaa ja panostusta, sekä vaivaa täytyy nähdä kaiken eteen mitä tekee. Ainoa ero normaaliin työhön on se, että tästä työstä ei vaan makseta sulle suoranaisesti mitään palkkaa.

Kruunauksen jälkeen työt alkaa kuitenkin heti. Ensimmäisinä viikkoina juostaan palavereissa, kuvauksissa, tapahtumissa ja haastatteluissa nollan euron tuntipalkalla. Vakkari duunista otetaan ehkä vapaata ja tapahtumiin ostetaan uudet kivat vaatteet, joten näin päästäänkin jo oikeastaan budjetissa miinuksen puolelle. Sosiaaliseen mediaan tulisi myös panostaa voiton jälkeen. Laadukkaita kuvia täytyy lisätä lähes päivittäin ja täytyy kyllä sanoa, että itsekkin yllätyin siitä kuinka aikaa vievää instagram kuvien päivittäminen on. Kuvat tulee suunnitella ja löytää kuvaaja tai lahjoa poikaystävä tai kaveri kuvaamaan lounaspalkalla. Vinkkinä: lahjo kaveri, ettei poikaystävän tarvitse nukkua seuraava yötä sohvalla rangaistuksena huonosti olleesta hiussuortuvasta kuvassa. Yhden kuvan julkaisemiseen saa helposti käytettyä 3-4tuntia aikaa (laittautuminen, matkat kuvauspaikalle, kuvien otto, kuvien läpikäynti, muokkaus, tekstit). Jos tähän jo saa käytettyä muutaman tunnin niin ensimmäiset instagram yhteistyöt hidastaa hommaa entisestään. Huomaat, että olet pyörinyt nakd.com sivuilla tunnin kun et osannutkaan päättää valitseeko pallokuvioisen vai ruudullisen paidan. Hassulta kun se ehkä kuullostaakin niin tämä kerryttää yhtälailla työtunteja pankkiin. Vaatteet on valittava, kuvat otettava kun julkaisupäivä lähestyy kovaa vauhtia. Lopulta yhden instagram kuvan julkaisemiseen on mennytkin puoli päivää ja palkkana tästä; se ihan kiva pallo paita. Mutta kärsivällisyyttä, muutama sata työtuntia niin kyllä ne kaupalliset yhteistyöt alkaa tuomaan pikku hiljaa voita leivän päälle. Kilpailu on siis kovaa, joten sulla pitää toki olla myös blogi, youtube ja podcast hallussa. Kuinka monelle tulee yllätyksenä se, että näistäkään ei juuri suoranaisesti makseta vaan verokorttia näytetään sille brändille joka mahdollisesti mahdollistaa kaupallisella yhteistyöllä sen blogi tekstin. Nyt varmasti mietitte kuka maksoi sitten tämän avautumisen ja vastaus siihen on, että ei kukaan. Täällä ihan omasta halusta teille työpäivän jälkeen kirjottelen.

“Näin pienillä tuloilla Miss Suomi -kaunottaret kituuttavat – moni elää alle köyhyysrajan”

-Iltasanomat

Mua joka vuosi naurattaa se, että missien tuloja pengotaan ja niitä vertailaan julkisesti. Se ei ole mikään salaisuus, että ilman vakituista työtä ei missi vuonna tulot paljon päätä huimaa. Ensimmäinen missi vuosi on oikeastaan sellaista jatkuvaa työhaastattelua; sitä vasta rakentaa pohjaa, verkostoituu ja luo kontakteja. Nämä kontaktit on kuitenkin useimmiten niitä, jotka mahdollistavat myöhemmin sun tulot. Usein saattaa kestää vuosia, että teet sellaista työtä jota oikeasti rakastat sydämen pohjasta, mutta niinhän se on kaikilla meillä alasta riippumatta. Kruunauksen jälkeen saa oikeasti mielettömän ponnahduslaudan omille unelmille ja niiden toteuttamiselle, mutta voitto ei kuitenkaan suoranaisesti takaa sulle tuloja tai työpaikkaa, vaikka usein ajatellaan sen olevan näin.



Mitä mä sitten tienasin Miss Helsinkinä?

Paljon pohdittu ja paljon kysytty. Viime vuonna mä tienasin Miss Helsinkinä päälle 5000euroa, joten yksinään ilman mun vakituista työtä tällä summalla en tietenkään olisi pystynyt itseäni elättämään. Jos joku väittää köyhäksi niin menkööt, mutta laiskaksi ei voi kyllä yksikään sanoa. Toi summa sisältää ihan mielettömän määrän työtunteja (kontaktoituminen, kuvaukset, instagram, blogi, tapahtumat, haastattelut, kotisivut, keikat, messut yms). Summa koostuu toki työkeikoista ja yhteistöistä, joita ei välttämättä ollut viikoittain, mutta jos lasken tähän työtunnit jotka mä annoin itsestäni mun missi vuoden aikana niin tällöin tuntipalkka ei päätä huimaa- 4,5 euroa tunnissa. Keskimäärin työtunteja Miss Helsinki asioiden äärellä kertyi siis kolme tuntia päivittäin oman työn lisäksi ja tästä suurimman osan ajasta vei some tai tapahtumat. Mun pieniin Miss Helsinki tuloihin toki vaikuttaa paljon mun vakituinen työ. Mulla oli varaa valita lähdenkö työkeikalle vai en. Valitsinkin oikeastaan vaan parhaat päältä ja ne mitkä tuntui itelle sopivilta ja eteenpäin vieviltä keikoilta, Pääsääntöiset tulot kun tienasin mun missi vuoden aikana kosmetiikka konsulentin töistä.

Välillä on tosi vaikea yhdistää oma vakituinen työ ja misseys, koska molemmat vaativat niin hurjan paljon aikaa, sekä energiaa ja tässä vastaus myös siihen miksi usein mun vakituinen työ menee kaiken muun edelle. Jollain täytyy kuitenkin itsensä elättää.. eikö? Mä oon onnekas kuitenkin siitä, että mulla on työ, josta mä ihan oikeasti tykkään. Sen lisäksi mä saan tehdä vielä töitä ihanien ihmisten kanssa Miss Helsingin parissa, joten en ehkä voisi onnekkaampi ja kiitollisempi olla. Vaikka missi vuoden aikana en ehkä istunut kultaharkkojen päällä niin sain siitä silti paljon enemmän kuin koskaan osasin edes odottaa. Haluan ehdottomasti jatkaa kaikkea sitä mitä mä mun missi vuonna rakensin ja kuka tietää, jos jonain päivänä bloggaankin palmujen alta?! Haha! Haluun myös painottaa, että mä teen kaikkea tätä intohimosta ja omasta halusta ja motivoidun siitä, että tekin inspiroidutte mun jutuista ja tiedättekö aika usein pelkästään se teidän kiva viesti tai palaute riittää mulle palkaksi tästä työstä! <3

KUVA: JUHO TIRKKONEN  STUDIO: Your dau design studio

KUVA: JUHO TIRKKONEN

STUDIO: Your dau design studio

@jannajuuliavuorela







UUDET KUJEET

Moi ihanat,

Mä höpöttelin instagramin puolella siitä, että mulla on ollut pieni projekti tässä viime päivien aikana. Mä päätin siirtyä kirjottelemaan mun blogia mun omien sivujen taakse ja tästä syystä mun blogi onkin ollut nyt pienellä tauolla. Kotisivut on saanut uuden ihanan ja raikkaan ulkoasun ja oon enemmän kuin innoissani, että pääsen kirjottelemaan taas teille. Blogin nimeksi muotoutui Blue book ja tämä tulee siitä, että mun ihan ensimmäinen päiväkirja oli klassinen sininen kouluvihko. Nuoruudessa kirjoittelinkin tosi ahkerasti, jopa päivittäin päiväkirjaa ja jaoinkin sinne paljon mun rehellisiä fiiliksiä: rakkaus tarinat, haasteet ja onnistumiset silloisen harrastuksen taitoluistelun kanssa, perhesuhteet, kaverisuhteet ja myös ne huonoimmat fiilikset ja ärsytyksen aiheet. Musta olis ihana hypätä siihen suuntaan taas ja kirjoitella myös blogia vapaammin ja aidoista fiiliksistä, ilman sen suurempia kikkailuja.

Blogi vaihdokseen ei liittynyt minkäänläista draamaa. Poseland network sivujen alla oli kunnia kirjoitella ja ihmiset blogien takana on aivan ihania ja super tsemppaavia. Kiitos Alona Kuusisto kaikista vinkeistä ja opeista, mitä tulee bloggaamiseen ja koen, että just sun takia olen valmiimpi ja viisaampi tuottamaan blogia omien sivujeni kautta. Linkkasin viimeisimmät kirjoituksen myös tänne tai voitte käydä lukemassa vielä minun postauksiani www.poseland.fi sivuilta.

Puhuin myös aikaisemmin siitä, että haluan tuottaa tänä vuonna aidompaa ja rehellisempää sisältöä, sellaista joka ei olisi niin tarkkaan harkittua ja siloteltua, joten myös tämän takia musta on kiva jatkaa blogia omilla sivuilla. Mun ei tarvitse odottaa super onnistumista tai myöskään pelätä epäonnistumista ja mä voin kirjoitella teille kaiken mitä sylki suuhun tuo. Mun blogi tekstin aiheet tulee olemaan siis kaikki maan ja taivaan väliltä. Varmasti paljon naurua, huumoria ja myös avautumisia mulle tärkeistä aiheista. En pois sulje myöskään sitä etteikö mun blogiin eksyisi ei niin kuvauksellisia pannariohjeita, joista mun ei todellakaan mun kokki taidoilla tulisi kirjoittaa. Ainakin se on varmaa, että teen pian muutto blogin jossa pääsette kurkkaamaan mun ihanaan uuteen kotiin. Tätä onkin jo paljon instagramin puolella kyselty. Odottelen vielä muutamia juttuja saapuvaksi niin sen jälkeen pääsen teillekin näyttämään valmista kotia.

Tälläisiä uutisia siis tällä kertaa. Uusi vuosi ja uudet kujeet, näin se menee! Mulle saa aina laittaa viestiä koskien blogi toiveita tai ihan mitä vaan täältä mun kotisivujen kautta tai sitten instagram direct viestillä. Vastaan aina kaikkiin asiallisiin kommentteihin.

Loppuun laitan teille vielä kuvan mun ihan ensimmäisestä sinisestä päiväkirjasta ja avaan sieltä myös mun ensimmäisen kirjotuksen :D

IMG_1024.JPG
IMG_1025 2.JPG


Janna-Juulia 9v.

@jannajuuliavuorela

"MITEN OON TAAS PÄÄSTÄNYT ITSENI NÄIN HUONOON KUNTOON?"

Tässä mun ajatuksia kuukausi sitten salilla. Mulle oli tullut vahingossa vähän pidempi treeni tauko ja paluu salille ja treenien pariin oli suoraan sanottuna taas yhtä tuskaa. Silloin kun treenit on säännöllisiä ja kuuluu arkeen niin treenit tulee ihan itsestään ja salille on kiva ja helppo mennä. Pidemmän tauon jälkeen taas joutuu taistelemaan ja motivoimaan itseä paljon enemmän.

 

Usein monien treenit kaatuu just siihen, että treenaaminen aloitetaan yllättäen ja sellainen kultainen keskitie unohdetaan kokonaan. Treenit ja dietti päätetään aloittaa sen syödyn karkkipussin jälkeen kun on huono olo tai sitten viikonlopun juhlimisen jälkeen heti maanantaina. Treeni kerrat vedetään heti maksimiin ja kalorit vedetään minimiin. Tämän vuoksi innostus treenaamiseen loppuu lähes aina yhtä nopeasti kun ehtii alkaakaan. Mä oon itsekkin kuulunut joskus just tähän ryhmään, joten tää on erittäin tuttu juttu. Mulla onkin nyt muutama vinkki siihen, miten tälläinen jojoilu loppuu ja mistä motivaatio treeneihin kantsii etsiä.

 

Aloita maltilla! Lisää treeni kertoja pikkuhiljaa. Ota ensin tavoitteeksi treenata kerran viikkoon, sitten kaksi ja muutaman kuukauden päästä voit lisätä treeni kertoja. Pitkän tauon jälkeen lihakset kipeytyy todella nopeasti ja niille täytyy antaa myös pidempi aika palautumiseen. Se ei missään määrin kehitä lihaksia, jos aloitat treenit pitkästä aikaa ja treenaat heti täysillä 5 kertaa viikossa. Lihakset ei pääse palautumaan ja siitä on loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä.

 

Ruokavalio heti uusiksi? EI! Älä muuta mitään muuta arjessa, kun lisäät vain pari treeni kertaa viikkoon. Vaikka treenit tulee kuvioon niin älä koske vielä heti ruokavalioon. Syö yhtälailla herkkuja kuin ennenkin ja älä stressaa ruoasta. Syö sitä mitä olet tottunut syömään. On paljon helpompi muuttaa arjessa yksi asia kerrallaan. Mä lupaan, että kun treenit tulee ensin säännölliseksi arkeen, niin väistämättä haluat loppujen lopuksi muuttaa myös ruokavaliota terveellisempään suuntaa. Muista myös, että on ihan okei herkutella silloin tällöin ja kun treenaaminen on säännöllistä niin voi herkutella myös erittäin hyvällä omalla tunnolla.

 

Kroppa alkaa toimia tosi nopeasti kun treenit lähtee rullaamaan. Aineenvaihdunta vilkastuu ja nälkä tulee nopeammin. Ruoka määriä ei kannata pienentää, vaan ruokaa pitää muistaa jopa lisätä. Mikään ei oo yhtä epämiellyttävää, kun tyhjällä mahalla ja energia vajeessa treenaaminen. Tuntuu, että ei meinaa jaksaa millään ja alkaa jopa vähän salillakin kiukuttaa. Moni treenaa usein nälässä, koska kuvittelee sen polttavan enemmän kaloreita! VÄÄRIN! Nälkäisenä on aina voimaton ja huono fiilis. Mieli alkaa lopulta yhdistää huonon fiiliksen saliin ja aina kun ajattelet salia, sulle tulee sama huono fiilis. Tämä luo sulle negatiivisa ja epämiellyttäviä ajatuksia salista ja treenaamisesta, vaikka todellisuudessa se kohdistuu vaan siihen heikkoon oloon ja nälkään. Syö siis hyvin aina ennen treenejä, jotta sulla on energiaa ja hyvä olla salilla.

 

Ensimmäiset treenit on pitkän tauon jälkeen aina suoraan sanottuna ihan kamalaa. Lihakset menee hapoille ihan heti ensimmäisistä sarjoista. Kuitenkin mä vaan yllätyn joka kerta vielä itsekkin pidemmän treeni tauon jälkeen, siitä kuinka nopeasti kroppa kuitenkin tottuu taas treeneihin. Neljännen treenin aikana mä huomasin jo, että jaksan paljon paremmin ja kauemmin treenata ja lihakset ei enään kipeydy yhtään niin pahasti. Haastan sut nyt kokeilemaan tän! Yllättävän vähän treeni kertoja tarvitsee siihen, että kroppa tottuu uusiin liikkeisiin.

 

Muutaman treeni kerran jälkeen, ne treenit rupee jo vähän sujua, mutta sua ahdistaa, kun salin peilistä näkyy omasta mielestä vaan makkaroita ja vaikka miten muutat kuvakulmaa niin mikään ei miellytä. Totuus omasta huonosta kunnosta iskee, kun märkä rätti kasvoille ja tuntuu, että matka on erittäin pitkä siihen hyvään kuntoon mikä sulla on tavoitteena. Ahdistut ja motivaatio häviää heti, kun tajuat kuinka paljon työtä pitää tehdä. ÄLÄ LANNISTU! Se on todella hyvä, että sisäistät nämä asiat. Yksikään kilo lihasta lisää ei tule sormia napauttamalla. Se on hyvä, että tiedät miten paljon töitä on tehtävä. Annoit meinaan just itselle ensimmäiset tavoitteet, kun mittailit itseä peilistä ja löysit jotain epäkohtia tai kun kauhistelit omaa huonoa kuntoa. Se tarkoittaa sitä, että jokainen tuleva treeni on just näitä tavoitteita kohti! Yritä kääntää ajatus niin, että saisit just näistä tavoitteista tsemppiä tuleviin treeneihin.

 

Aseta tavoite! On helpompi motivoitua, kun on jokin tavoite mitä kohden mennä. Voit asettaa itsellesi ison tavoitteen, mutta muista matkan varrelle kuitenkin asettaa itselle myös pieniä porkkanoita. Pieniin tavoitteisiin pääseminen antaa tsemppiä tosi paljon. Mulla itsellä on tällä hetkellä tavoitteena se, että olisin Miss Helsinki 2019 finaalissa 8.12 hyvässä kunnossa. Olen kuitenkin asettanut pieniä tavoitteita matkan varrelle. Mun tämän hetken pieni tavoite on se, että treenaisin joka viikko kolme kertaa viikossa. Se tuntuu jo erittäin hyvältä, kun viikottain olen päässyt pieniin tavoitteisiin ja jokainen treeni vie mua kohti parempaa kuntoa kun finaali päivä lähestyy.

Tsemppiä kaikille treeneihin ja omiin tavoitteisiin! <3

treeni_motivaatio_lisravinteet.jpg


Ps. Insta storyssa @jannajuuliavuorela kerron nyt mitä lisäravinteita mulla on tällä hetkellä käytössä. (löytyy myös kohokohdista SPORT osiosta)

*Tämän postauksen alkuperäinen sivusto www.poseland.fi

MISSIT TALLINNASSA

Me oltiin Miss Helsinki finalistien kanssa vikonloppuna Tallinnassa. Tytöillä oli intensiivinen kuvausreissu, mutta päästiin kaikki ottaa viikonloppuna myös ihan rennostikin. Mulle tää pieni irtiotto arjesta tuli just oikeaan aikaan. Tuntuu, että oon aika pitkälle mennyt ilman kunnollisia vapaapäiviä ja nyt sain rentoutua ja nautiskella koko viikonlopun ilman sen kummempia aikatauluja.

Miss Helsinki 2019 finalistit on kyllä ihan mahtavia kaikki. Meillä on reissuissa aina tosi rento meininki ja Rosanna on kyllä luonnu niin turvallisen ilmapiirin, että tytöt pystyy olla täysin omia itsejään esittämättä mitään. Tää on tosi tärkeää, niin päästään oikeasti tutustumaan niihin aitoihin finalisteihin.

Seurasin sivusta tyttöjen kuvauksia ja pohdin, että miten ihmeessä mä pystyn tuomaristossa päättämään joulukuussa, kenet mä haluaisin mun seuraajaksi ja Miss Helsingiksi 2019. Onneksi mun ei kuitenkaan tarvitse tehdä päätöstä yksin ja tuomaristossa on huippu tiimi mun kanssa.

Finalistien kuvauksista inspiroituneena, mä hyppäsin myös hetkeksi Juhon kameran eteen ja saatiin kyllä niin upee kuva lennosta.

 

c9041277-db40-4572-915a-8853fe8697f3.jpg



Jakku ja housut River Island

Tästä jakkupuvusta tuli tosi paljon kyselyitä ja kehuja. Tää on Tallinnasta River islandilta ja löytyi myös muissakin väreissä. Ylipäätään saan mun tyylistä aika useinkin kivaa palautetta, joten mä ajattelin tehdä tähän vielä kunnon vanhanaikaisen Tallinnan ostosten esittely osion tähän loppuun.

 

IMG_4550-1024x768.jpg




Sandaalit River Island

Mulla on usein hotellissa mukana jonkun näköset sandaalit tai tossut. Tällä kertaa unohdin ne kotiin ja mulla oli kova luotto, että hotellista sellaset löytyy. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut ja kun näin nämä ihanat pörrö tossut River Islandissa, niin mun oli ihan pakko saada nämä. Oon katellut jo tän tyylisiä pidemmän aikaa, joten nää löyty oikeestaan just täydelliseen aikaan. Näiden perässä kyllä vähän jouduttiin juoksemaan, koska mun seottua tosta porkkana jakkupuvusta, mä täysin unohdin nää tossut. Muistin vasta hotellilla, että nämä jäi hyllyyn. Kipasin kattomassa olisko ollut viru keskuksen River Islandissa samoja, mutta sieltä ei löytynyt. Olisitte nähny mun poikaystävän ilmeen kun pyysin uudestaan heittämään mut toiseen kauppakeskukseen tossujen perässä. Totes vaan, että voi naiset ja lähti mun kanssa niitä hakemaan. ;D

IMG_4553-768x1024.jpg
IMG_4604-1024x914.jpg

 

Paita ja hame Bershka

Tykkään käydä Tallinnassa sellasissa kaupoissa mitä ei suomessa ole ja tämänkin ihanan samettisen setin löysin Bershkasta. Tää on ihana, koska illallisella yhdistin tän korkkareihin, mutta arjessa tää menee hyvin lenkkareidenkin kanssa. Tykkään erityisesti käyttää tätä settinä, mutta ihan hyvin paidan voi yhdistää farkkujen kanssa tai mekon jonkun kivan villapaidan kanssa.

 

IMG_4599-1024x790.jpg



Hame Zara/ Paita Na-kd(saatu)

Tää valkonen hame oli mulla ihan viime hetken ostos. Mä oon ennenkin puhunut siitä, että ostan lähes aina vaate kokonaisuuksia tai kotoa pitää löytyä paita mikä sopii uuden alaosan kanssa ja toisinpäin. Mulla jää vaate heti kauppaan, jos mulla ei oo tarkkaa visioo siitä minkä kanssa sen puen. Tän hameen kanssa mulla oli visio, että haluan yhdistää sen korkeakauluksiseen valkoiseen neuleeseen tai villapaitaan. Kumpaakaan ei kuitenkaan multa omasta takaa löytynyt ja etsin pitkään kaupoista hameeseen sopivaa yläosaa. Mikään ei kuitenkaan tuntunut istuvan täydellisesti, joten meinasin jättää myös hameen ostamatta. Onneksi kuitenkin kurvasin vielä lähtiessä Zaran kautta ja nappasin hameen mukaan, koska kotiin tullessa avasin mun NA-KD paketin ja siellä oli just täydellinen villapaita tän hameen kanssa!

IMG_4580_Facetune_04-10-2018-10-03-19-900x1024.jpg

 

Koru Bershka

Mä oon aivan hurahtanut kultaisiin koruihin ja Berskastalähti mukaan myös tää ihana kultanen kaulakoru. Finalisteista myös Sonja ja Elisa olikin bongannut saman korun, enkä ihmettele, koska onhan tää nyt aivan ihana ja oli muuten todella hyvän hintanen myös 6,90€!

IMG_4547-1024x872.jpg

The Body shop

Mä oon pyrkiny välttää sellasia turhia heräteostoksia. Just annoin tosi paljon vaatteita ja kenkiä pois ja laitoin myös ison kasan vaatteita Zadaa-appiin myyntiin. Havahduin siihen kuinka paljon sitä onkaan tullut tehtyä jos jonkin näköisiä heräteostoksia. Mun on kyllä pakko myöntää, että nämä oli kuitenkin myös extempore heräteostos. Kävelin Viru keskuksessa Bodyshopin ohi ja mun silmiin vaan osu nää ihanat uudet tuotteet. Mä rakastan kaikkia ihanan tuoksuisia vartalovoiteita ja mun oli pakko nappaa toi pieni koko uudesta piparmintun tuoksuisesta vartalovoiteesta mukaan. Ajattelin, että se on ihana käsilaukku/matkakoko ja niitä kuitenkin tarviin usein. Bodyshopin myyjä oli tosi tehokas ja teki hyvän lisämyynnin mulle, kun tarjos vielä tota ihanan tuoksusta suihkugeeliä ja kyllähän sekin lähti mun matkaan.

Tässä mun kaikki Tallinnan ostokset. Tykkäättekö lukea tämän tyylisä rentoja postauksia?

Instagram: @jannajuuliavuorela

*Tämän postauksen alkuperäinen sivusto www.poseland.fi

OPTIKKO HAUKKUI MUA INVALIDIKSI

Tiistaina oltiin Rosannan kanssa Specsavers hyväntekeväisyys tapahtumassa, jossa lahjoitettiin silmälaseja Tansaniaan niitä tarvitseville. Mä kirjaimellisesti juoksin suoraan töistä sinne, koska halusin olla niin paljon paikalla ja viemässä omat vanhat lasit niitä tarvitseville. Oon lähes koko elämän joutunut käyttämään silmälaseja ja mä todella tiedän mitä se on, kun tarvitset ja olet riippuvainen silmälaseista. Olisi hullua ajatella elämä ilman laseja; puoli sokeena, jos mulla ei olisi ollut mahdollisuutta silmälaseihin. Tansaniassa tämä on ihan arkipäivää.

 

Mä lahjoitin Specsaversin hyväntekeväisyyteen mun ihan ensimmäiset silmälasit, sekä mun viimeiset lasit ennen silmäleikkausta. Pidin ennen tapahtumaa molempia silmälaseja mun käsissä ja mulle tuli tosi hassu fiilis. Kuljin mielessä koko mun silmälasi matkan ensimmäiseltä luokalta tähän päivään saakka ja mulle tuli jossain määrin vähän surullinen mieli, mutta samaan aikaan kuitenkin tosi kiitollinen.

 

Mulle näkö ei oo koskaan ollut itsestään selvää. Mä en oikeestaan edes muista sitä aikaa elämästä, että mä olisin nähnyt ilman silmälaseja. Mä sain todella nuorena ensimmäisellä luokalla silmälasit. Musta on todella hassua, että mä muistan edelleen sen päivän tosi selvästi kun oltiin valitsemassa mulle laseja. Musta se oli ihanaa, että mun veli oli mukana ja Juusokin olis niin paljon halunnut silmälasit. Se toi mulle sellaista kivaa fiilistä, että ehkä tää ei ookkaan ihan huono juttu jos isovelikin tälläset haluaa. Alku innostuksen jälkeen silmälasi elämä kuitenkin alkoi tuntua päivä päivältä epämukavammalta. Kolmannella luokalla muistan kuinka en halunnut enää laseja pitää yhtään. Poljin pyörällä kouluun ja aina ennen kotiin menoa pysähdyin laittamaan silmälasit päähän, ettei kotona tule sanomista kun en taas niitä oo käyttänyt. Mä en oo onneksi koskaan joutunut kokemaan varsinaista kiusaamista silmälaseista, mutta jotain siinä on ollut takana etten niitä yhtään halunnut käyttää. Ehkä ne vähän kuitenkin nolotti ja mä myös uskon, että mun on ollut vaikea rakentaa minä kuvaa silmälasien ympärille. Mä en oo ikinä tuntenu niitä oikein omakseen. Harrastin myös pienestä asti taitoluistelu ja muistan että ne oli aina vaan tiellä.


IMG_3418_Facetune_18-09-2018-20-15-20-769x1024.jpg

(Tässä mun ensimmäiset silmälasit. Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Yläasteella lasien kanssa olikin vähän hankalampaa.  En oo koskaan ollut mitenkään ujo, mutta lasit toi jostain syystä tosi paljon epävarmuutta. Mä mietin tosi usein sitä kuinka epäreilua se on, että just mulla on huono näkö ja silmälasit. Mä rehellisesti inhosin niitä yläasteella. Tähän aikaan mun näkö oli jo niin huono, etten mä voinut olla ilman laseja hetkeäkään. Mulla oli tosi vahvat miinukset ja olin lähes puoli sokea ilman.

 

Olin puhunut piilolinsseistä mun perheelle jo niin nuoresta asti, kun vaan sain tietää sellaisten olemassa olon. Kasi luokalla mä sitten vihdoin sain ensimmäiset piilolinssit. Mä muistan, kuinka onnellinen mä olin niistä ja mietin, että vihdoin voin olla kuin muut. Pitkän odotuksen jälkeen, näytin mun mielestä kuitenkin todella oudolta, kun laitoin ensimmäisen kerran piilolinssit päähän. Tottakai! Peilistä oli kuitenkin 7-vuotta katsonut aina silmälasipäinen tyttö. Muistan myös tarkalleen sen päivän, kun menin kouluun ensimmäistä kertaa piilolinssit päässä. Olin innoissani ja samaan aikaa mua jännitti mitä muut sanoo. Se on hassua, kuinka ennen tunsin silmälasien käytöstä epävarmuutta, mutta sinä päivänä enemmän epävarmuutta toi kouluun meno ilman laseja. Eikä oloa helpottanut se, että mun luokkalainen poika huusi mulle käytävällä: ”laita lasit päähän”. Tajusin silloin, että näytän muidenkin mielestä hassulta. Toki ymmärrettävää, koska ketään mun koulukavereista ei ollut nähnyt mua ilman laseja aikaisemmin. Piilolinssien käyttö tän vuoksi alkoi vähän verkkaisesti ja päädyin koulussa käyttämään taas silmälaseja. Ainoastaan urheillessa piilolinssejä. Muutaman kuukauden totuttelemisen jälkeen rohkenin siirtyä kokonaan lopulta piilolinsseihin, välittämättä muiden mielipiteistä.

 

Siitä asti käytin monta vuotta putkeen pelkästään piilolinssejä, en enään ikinä silmälaseja. Jos silmälasien hankinta on kallista, niin oli mulle myös piilolinssien käyttö. Maksoin joka kolmen kk välein piilolinsseistä yli 80euroa. Opiskelijan pussista se on paljon! Mä oon kuitenkin ollut onnekas, että mun perhe on tukenut mua aina nuorena tälläisissä kuluissa jos on ollut tarvetta.

Olin onnellinen ja vapaa kun sain käyttää piilolinssejä jatkuvasti. Mä suljin kokonaan silmälasit pois mun mielestä ja uusille ihmisille en koskaan puhunut mun huonosta näöstä. Se oli aina mulle jotenkin arka aihe ja mä en tiedä miksi, mutta kuvittelin että se muuttaa ihmisten mielipidettä jotenkin musta, vaikka tietenkään näin ei ollut.

 

Kävin optikoilla todella säännöllisesti. Mun silmiä tutkittiin tosi paljon ja selvitettiin syytä mistä mun super huono näkö johtuu. Mitään poikkeavaa ei kuitenkaan löytynyt ja todettiin huonon näön vain periytyvän mulle. Järkyttävää kuin onkin, niin muistan kuinka lähdin joka kerta itkien pois optikolta. Mulla tuli aina käynnin jälkeen sellainen tunne, että se olisi jotenkin mun syy kun mulla on huono näkö. Sain optikoilta todella epäammattimaisia lauseita. ”jos näkö vielä huononee niin sinut luokitellaan invalidiksi”, ”jos näkö vielä huononee piilolinssien vahvuudet eivät enää riitä sinulle, voi voi” ja ”jos käytät vielä näin paljon piilolinssejä, joudun ne valitettavasti kieltämään sinulta kokonaan”

 

Mulle piilolinssit lukion aikana oli henki ja elämä ja tälläiset kommentit oli todella pelottavaa kuunneltavaa. Mulle muodostui todella iso silmälääkäri kammo, joka varjostaa mua edelleen. Pelkään edelleen silmälääkärissä käyntiä. Näiden kommenttien takia jätin myös valitettavasti jossain kohtaa elämää silmälääkärit aina välistä. Vaikka tuo viimeinen optikon esittämä lause oli inhottavasti sanottu, niin se kuitenkin oli totuus.

 

Heräsin yhtenä aamuna niin, että mun silmä oli todella arka ja valoherkkä ja menin suorinta tien päivystykseen. Lääkäri totesi silmässä olevan haava ja jälkitarkastuksesta silmästä löytyi myös samentuma, joka johtui juuri liiallisesta piilolinssien käytöstä. Piilolinssit kiellettiin multa ensin hetkeksi ja lopulta jopa kokonaan vuodeksi. Tää oli mulle tosi huono uutinen. Näihin aikoihin harrastin taitoluistelua SM-tasolla ja piilolinssit oli mulle enemmän kuin tärkeät. Mun näkö oli -10, joten ei tullut kuuloonkaan luistella ilman laseja ja lasit päässä se oli käytännössä mahdotonta. Yritin joskus, mutta lasit ei pysynyt päässä. Samoin lasien heiluminen vaikutti koordinaatioon ja siinä oli iso loukkaantumis riski, kun kuitenkin harjoittelin todella vaativia kolmois hyppyjä. Mä en tiedä oonko koskaan kertonut julkisesti oikeaa syytä mun taitoluistelun lopettamiseen, mutta totuus on tämä. Mä en voinut jatkaa taitoluistelua huonon näön vuoksi.

 

Tää oli mulle todella kova paikka ja pala nousee kurkkuun edelleen, kun mietin asiaa. Musta tuntui, että multa vietiin mun rakkaan harrastuksen lisäksi myös mun vapaus. Jouduin jälleen kerran suorastaan siihen silmälasi helvettiin. Kommentit ”silmälasithan sopii sulle” ärsytti maailman eniten, koska kyse ei ollut enää ulkonäkö asioista vaan ihan oikeasti elämän laadusta. Mä en esimerkiksi voinut mennä uimaan, koska en nähnyt mitään ilman laseja. Mä en tykännyt liikkua ja harrastaa lasit päässä, koska se oli epämukavaa ja ilman laseja se olisi ollut mahdotonta. Jos jätin silmälasit huolimattomasti pöydälle ja unohdin mihin laitoin ne niin en välttämättä löytänyt niitä ja jouduin pyytämään apua. Myös esimerkiksi hammaslääkäri käynnillä, lääkäri otti multa lasit pois ja laittoi pöydälle. Jouduin aina pyytämään lasit hammaslääkäriltä, koska en niitä itse nähnyt etsiä. Tää oli tosi turhauttavaa ja ihan oikeasti rajoitti paljon mun elämää.

 

Vuonna 2012 sain vihdoin taas luvan piilolinsseille ja käytin niitä lasien ohella. 2012 marssin myös ensimmäistä kertaa päättäväisenä Terveystalolle ja halusin silmien laser-leikkaukseen. Silloin vielä sain kuitenkin kieltävän vastauksen leikkauksesta. Olin liian nuori ja näkö ei vieläkään ollut tasaantunut ja lääkäri pyysi odottamaan vielä viisi jopa mahdollisesti 10 vuotta ennen leikkausta! Olin tietenkin pettynyt, mutta päätin pysyä positiivisena ja ostaa kivat uudet silmälasit. Mä olin todella pöyristynyt mun silmälasien hinnoista tällöin. Mun viimeisimmät silmälasit maksoi mulle yli 900euroa, koska mulla oli todella vahvat miinukset, hajataittoa ja laseja piti ohentaa monta kertaa. Silmälasit ei siis todellakaan ole itsestään selvä ostos. Joissakin perheissä uusien lasien ostaminen jää oikeasti vain hinnan takia hyllylle. Tän takia mulle oli myös tosi tärkeää päästä auttamaan Tansanialaisia lapsia ja nuoria. Mä lahjoitin mulle tunne arvoltaan todella arvokkaat lasit; mun ihan ensimmäiset lasit, mutta mä tiedän, että ne on vielä arvokkaammat niille kenelle ne lasit päätyy. Ne ihmiset saa kaikkein arvokkaimman: Näön!

 

Mä lopulta pääsin 2017 silmien leikkaukseen ja mä oon tällä hetkellä enemmän kuin kiitollinen, että leikkaus meni hyvin ja mä näen tänä päivänä ilman silmälaseja. Kirjoitan teille oman postauksen tästä aiheesta myös pian.

 

Älkää pitäkö näköä itsestään selvyytenä ja jos sulla on vanhoja silmälaseja kaapissa, niin käykää ihmeessä viemässä lasit lähimpään Specsavers liikkeeseen. Voitte oikeasti ja aidosti parantaa  täysin jonkun ihmisen elämän laatua Tansaniassa.

Image-1-1.jpg

*Tämän postauksen alkuperäinen sivusto www.poseland.fi

TOTUUS MUN MISS HELSINKI VUODESTA- "ketään ei kiinnosta kuinka hyvin sulla pyyhkii?"

Mä voin käsi sydämellä sanoa, että mä olen ylpeä mun Miss Helsinki vuodesta. Vuosi on mennyt todella nopeasti ja mulla on tästä vuodesta hyviä muistoja ja kokemuksia, vaikka kaikki mahdollisuudet olisi toki ollut myös epäonnistumiseen. Tää vuosi on opettanut taas itsestä paljon. Pitää olla henkisesti vahva ja seistä tukevasti omien arvojen takana, koska Miss Helsinki voiton jälkeen tarjotaan laidasta laitaan asioita ja silloin pitää tietää mihin itse on valmis ja halukas tarttumaan.

Alusta asti mä päätin, että musta ei todellakaan tuu mitään kohumissiä ja olenkin ollut ehkä vähemmän näkyvillä ja julkisuudessa kun aikaisemmat Miss Helsinki voittajat. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten ole tehnyt mitään Miss Helsinki vuoteni aikana. Mulle varmasti tähän mennessä hienoimpia asioita on ollut se, että pääsin tänä vuonna yhdeksi Change lingerie kasvoksi. Alku vuonna tehtiin hyväntekeväisyyttä omalla Käsi Kädessä-kampanjalla, Kesältä jäi myös mieleen kun olin puhumassa Yle kioskissa misseihin kohdistuvista ennakkoluuloista ja mä oon myös ollut mukana touhuumassa Miss Helsinki organisaatiossa ja on ollut niin mahtavaa nähdä, kuinka näin isoa kilpailua pyöritetään. Rosanna Kulju on niin oikea ihminen tälle kilpailulle! Paljon paljon muuta oon saannut tehdä tän vuoden aikana ja loppu vuonna on tulossa vielä kivoja juttuja.

IMG_3058_Facetune_15-09-2018-16-45-11-3-938x1024.jpg


Mä tein voitettuani tietoisen valinnan siitä, että mä en halua pyöriä lehtien otsikoissa hinnalla millä hyvänsä ja halusin tehdä vain hyvän tuulisia ja positiivisia juttuja lehdille. Hyvin nopeasti mä kuitenkin huomasin, että tää on suomessa aikalailla mahdotonta. Ketään ei rehellisesti kiinnosta lukea siitä kuinka hyvin sulla pyyhkii, vaan media haluaa kaivaa kaikki luurangot kaapista. Jos niitä ei ollut niin juttua ei haluttu tehdä. Mä näin aika nopeasti miten suomen media pyörii. Lehdet kirjoittaa tietenkin sitä mitä ihmiset haluaa lukea ja valitettavasti se useimmiten on sitä kun jollain menee huonosti. Tän takia mä mielummin vetäydyin pois, kun lähdin keksimällä keksimään juttuja. Fakta kun kuitenkin on se, että kyllä sinne lehtiin pääsee, jos vähänkään on valmis raottamaan esimerkiksi parisuhdetta tai sen ongelmia. Mä ajattelen kuitenkin tätä koko Miss Helsinki kilpailua työ mahdollisuuksina ja mä en näe miten tälläiset uutiset olisi mitenkään edistänyt mun uraa, joten mä tein tietoisen valinnan siitä, että vetäydyin medialta.

Mä en kuulu niihin tyyppeihin, jotka ajattelee että kaikki julkisuus on hyvästä ja oon ylpeä siitä, että vedin tän vuoden just mun omalla tyylillä. Lähdin niihin juttuihin mukaan, jotka sai mussa ainoastaan hyviä fiiliksiä aikaan. Jos mä olisin halunnut tältä vuodelta pelkkää julkisuutta niin mun olisi todellakin pitänyt vaihtaa heti taktiikkaa. Rehellisesti kun tämä mun missi vuosi ei ole ollut missään määrin juuri media seksikäs. Mä kuitenkin uskon vahvasti siihen, että mä olisin ampunut omaan nilkkaan, jos olisin roikkunut otsikoissa jatkuvasti ja uskon että sitä Janna-Juuliaa ei tällä hetkellä otettaisiin missään kauhean vakavasti. Nyt mulla kuitenkin on sellainen fiilis, että mä en ole tänä vuonna sulkenut mun perästä ovia ja tulevaisuudessa voin tehdä todella hienoja juttuja.

Mitä sitten tulevaisuudelta haluan?

Mä oon sellainen tyyppi joka elää hetkessä, mutta ajattelee isoja asioita vähän pidemmälle. Mulle Miss Helsinkiin osallistuminen oli ehdottomasti sellainen asia mistä hain monen vuoden hyötyä, en vain vuoden julkisuutta. Mä halusin rakentaa tänä vuonna kestävää pohjaa mun omalle brändille ja tuun jatkamaan sen rakentamista vielä pitkälle mun missi vuoden jälkeenkin. Mä en missään nimessä näe asiaa niin, että mun Miss Helsinki matka loppuu joulukuussa kun saadaan kisalle uusi hallitseva Miss Helsinki. Mä tulen olemaan osa tätä Miss Helsinki perhettä aina ja tuun tekemään edelleen töitä ihmisten kanssa, joiden kanssa olen tähän mennessä rakentanut mun ihanaa vuotta.

Mulla on myös haaveita mun omaan työhön liittyen. Haluan mennä eteenpäin kosmetiikka-alalla ja uskon vahvasti siihen, että kaikki tänä vuonna opittu ja koettu auttaa mua saavuttamaan mun unelmia. Hienointa tästä tekee sen että kaikki se mitä olen tänä vuonna rakentanut, kulkee käsi kädessä mun tulevien työ haaveiden kanssa.

Todella hieno vuosi takana etten sanois! Haluaisin kiittää muutamia ihmisiä ja yhteistyö kumppaneita jo tässä vaiheessa vuotta.

Kiitos Change lingerie, Diamond clinic, Fit Diamonds, Esport, Vaunula, Salon Milagro, Mia Ronkainen, Barebells, Amadastore, Vitaliberata, Biancaneve, Lush Brows ja kaikki kenen kanssa olen tänä vuonna tehnyt kivoja yhteistöitä.

Kiitos Rosanna Kulju! Mä oon kiitollinen Miss Helsinki organisaatiolle, että mä oon saannut toteuttaa mun vuoden omalla tyylillä ja mun arvojen mukaisesti. Mua ei oo painostettu missään vaiheessa, vaan päinvastoin mun takana ja tukena on seisty joka hetki. Mun mielestä se on hienoa, että jokainen voittaja saa rakentaa itselle just oman näköisen vuoden ja tälläinen on tähän mennessä ollut mun tarina.

Image-1-1024x1024.jpg

*Tämän postauksen alkuperäinen sivusto www.poseland.fi

20 HASSUA FAKTAA MUSTA

Tää oli mun mielestä super hauska tehdä ja vähän huolestuttavan helposti keksin itsestäni näin monta hassua faktaa 

Voitteks te samaistua yhteenkään näistä?

 

  1. Mulla on edelleen kaksi maitohammasta.

 

  1. En tykkää purkan syömisestä.

 

  1. Oon todella ärsyttävä karkkikaupassa, koska irtokarkkien valitseminen kestää multa ikuisuuden.

 

  1. En tykkää ruoanlaitosta. Hassumpi fakta on vielä se, että poikaystävä tekee usein mulle aamupalan.

 

  1. En tiedä miksi, mutta iltaisin mulle tulee välillä surullisia asioita mieleen. Olen pienenä oppinut, että pitää koputtaa puuta niin mikään just sanottu ei toteudu. Koputtelen sitten välillä iltaisin yöpöytää.

 

  1. Mulla on ollut pienestä asti silmälasit ja näkö oli -10 ennen leikkausta.

 

  1. Mulla on huono hämärä näkö ja valot blurraantuu hämärässä. Tämä johtuu juuri tuosta silmien leikkauksesta. Varsinkin hämärässä autolla ajo on paha. Katotaan kuinka moni uskaltautuu enään tän jälkeen mun kyytiin.

 

  1. Jätän usein lautaselle todella pienen määrän ruokaa, koska olen ”täynnä”. Ja se pieni määrä tarkoittaa oikeasti yhtä haukullista jos sitäkään.

 

  1. Mulla on pohkeessa nyrkin kokoinen arpi, koska kaaduin nuorena veljen kanssa mopolla ja poltin jalan pakoputkeen.

 

  1. Mä en keksi yhtäkään ruokaa, josta en tykkää. Hyvin tehtynä voin syödä ihan kaikkea.

 

  1. Vihaan imurointia. Tiedättekö kun se johto ei ikinä riitä ja imuri pyörähtää ympäri. Argh!

 

  1. Jos oon yksin kotona, katson välillä ennen nukkumaan menoa kaappeihin, ettei siellä ole ketään. Mulla on ehkä vähän vilkas mielikuvitus.

 

  1. Vääristelen tahallaan laulun sanoja. Naureskelen usein yksin omille lyriikoille, kun biisi alkaa soimaan jossain yleisellä paikalla.

 

  1. Mulla on hassut varpaat. Kaksi varvasta on kasvanut hassusti puoliksi yhteen.

 

  1. Mulla ja mun poikaystävällä on samana päivänä synttärit.

 

  1. Lasken suihkussa usein kahdeksaan ennen kuin lähden, muuten jäisin asumaan suihkuun.

 

  1. Rakastan kukkia, mutta unohdan kastella ne.

 

  1. Minulla ei ole toista nimeä. Olen vain Janna-Juulia.

 

  1. Harrastin pienenä tanhua eli kansantansseja.

 

  1. Käytän ketsuppia tosi moneen ruokaan, mutta en ranskalaisiin.

 

@jannajuuliavuorela

MITÄ TYTTÖJEN ILLOISSA OIKEASTI TAPAHTUU?

Mä päätin pitää viikonloppuna pitkästä aikaa tyttöjen illan. Niissä on aina aivan ihana fiilis kun pääsee kerrankin höpöttämään pitkän kaavan mukaan kaikki huolet ja murheet ja nauraa oikein olan takaa. Mulla tulikin viime viikonlopusta idea mieleen, että voisin kirjotella teille siitä mitä oikeasti tyttöjen illassa tapahtuu. Tämä on varmasti aihe, joka mietityttää monia ja varmasti varsinkin miehiä. Tämä teksti on kirjotettu huumorilla.

Ennen tyttöjen iltaa whats app ryhmä pauhaa taukoomatta. Usein joku peruu aina viime hetkellä ja sitä harmitellaan ryhmässä. Vastaat luontevasti, että ”Hei ens kertaan boo sydän sydän”, vaikka todellisuudessa piru on irti. Samoin tilanne on taas päällä, kun vaatekriisi iskee ja tarvitaan henkistä tukea muilta. Asuvaihtoehtoja pyöritellään ja vaatekaappi käännetään ympäri. Poikaystävältä pitää kysyä parista vaihtoehdosta mieleinen ja jos poikaystävä valitsee mustan, niin päädyt kuitenkin lopulta valkoiseen. Siihen valkoiseen mekkoon, joka oli ihan ensimmäisenä päällä puoli tuntia ennen vaatekriisiä.

 

Tyttöjen kanssa sovitaan, että nähdään kello 21.00. Tyttöjen illoissa kuitenkin tyypillistä on myöhästyminen aikataulusta, AINA! Laittautuminen venyy, koska sitä siirtää viimeiseen minuuttiin asti ja on arvioinnut, että puoli tuntia riittää: suihkussa käyntiin, sheivaukseen, hiusten kuivaamiseen, meikkaamiseen, ripsien liimaamiseen, hiustenlaittoon, kynsien lakkaukseen, vartalon rasvaamisen, päivettävän levittämiseen, päivettävän kuivumiseen, pukemiseen, kenkien valitsemiseen, korujen valitsemiseen, laukun pakkaamiseen, matkakortin lataamiseen ja toki olit suunnitellut rauhassa ennen lähtöä ottaa pari lasia viiniä ihan kotonakin. Kotoa siis pääset lähtemään aikaisintaan kello 22 ja sitten suostutellaan poikaystävä kuskiksi, koska yllättäen tulikin kiire. Poikaystävä odottaa autossa oven edessä kymmenen minuuttia, koska ulko-ovella muistit että laturi jäi. Samoin ulkona ennen lähtöä pyydetään vielä, jos voisi muutaman kuvan ottaa ja matkalla autossa kysytään poikkikselta, että ”miten sä oot noin kiukkunen?!”

AF1B9F33-BBCE-4D6B-B1FB-C98AA42CC095-1024x1024.jpg


Tyttöjen illoissa parasta on, kun pääsee parin viinilasillisen jälkeen höpöttelemään syvällisiä. Vaikka muuta aina väitetään niin kyllä rehellisesti puheenaiheet pyörii hyvin pitkälle poikaystävien ja miesten ympärillä. Parisuhteen ihanat hetket, mutta etenkin ne ongelmat pääsee hyvin ratkomaan tyttöporukalla. Poikaystäville tiedoksi, että kyllä tyttökaverit tietää sun pälvikaljusta, sun oudosta luomesta sisäreidessä ja siitä eilisestä riidasta. Kuulumiskierros on ollut myös kovassa huudossa viimeisissä tyttöjenilloissa. Kaikki on super kiireisiä ja keretään näkemään harvoin isossa porukassa niin mikäs sen parempi tapa, kun kertoa omat kiinnostavimmat uutiset viidessä minuutissa. Onneksi tätä on harjoteltu Miss Helsinki kiertueella niin saa kolmen tunnin storyn kiteytettyä muutamaan minuuttiin.

Baariin lähteminen onkin sitten aina oma show. Silloin kun taxi on tilattu niin aletaan vasta meikkaamaan ja viimeistelemään tukkaa. Vessassakin pitää kaikkien kymmenen päästä samaan aikaan. Taxi odottaa alhaalla ja kyllästyy kun äänettömällä olevaan puhelimeenkaan ei siinä hässäkässä kerkeä vastaamaan. Sitten kun vihdoin päästään ulos koko porukka niin taxia ei näy missään. Siinä sitten soitellaan uudestaan taxia ja kun kaikki tilataxit on varattu niin päädytäänkin julkisiin. Matkajuomat on yhteisiä ja sitten ihmetellään seuraavalla viikolla kun kymmenestä viidellä on flunssa ja todetaan vaan että vähän oon vilustunut viikonloppuna. Arkisin julkisissa on niin hiljaista, että kärpäsenkin lennon kuulee lähes sporan toiseen päähän. Viikonloppusin taas parin rohkasevan jälkeen sporassa höpötellään tuntemattomille vierustovereille niitä näitä ja nauru raikaa.

Mä en osaa sanoa mistä se johtuu, mutta kun lähtee tyttökavereiden kanssa ulos, niin välillä myös tarina muuttuu siitä kuka sä oot. Mä sain viikonloppunakin hyvät naurut, kun pari mun ystävää alkoi yllättäen puhumaan Oulun murteella sporassa. Joten huom, jos viikonloppuna tapaat uusia ihmisiä ja varsinkin tyttöporukoita niin kannattaa tupla tsekata aina pitääköhän se ensimmäinen tarina oikeasti paikkaansa.

Viime viikonloppuna me päädyttiin viettämään tyttöjen iltaa Vanhalle ylioppilastalolle Summer Heat-partyihin. Baareissa usein alkaa aina kuvaaminen, kun kerrankin nyt ollaan laittauduttu. Nämä kuvat ei kuitenkaan koskaan tuu päätymään mihinkään, kun muutaman viinilasin jälkeen silmät seisoo ja näytät joka kuvassa hassulta. Insta storyyn pitää tottakai painaa bumerangi tai kaks ja miljoona kuvaa tekstillä ”girls night out” häshtäg friends häshtäg happiness, jotka kuitenkin poistat heti seuraavana aamuna koska tajuat ettet ollukkaan niin kuumis mitä edellisenä iltana luulit.

Kiitos ihanasta illasta Summer Heat- klubi ja kiitos tytöille parhaasta seurasta! <3

*Tämän postauksen alkuperäinen sivusto www.poseland.fi

Tämän postauksen alkuperäinen sivusto www.poseland.fi