IMG_6519.JPG
IMG_0523.jpg

Asuin lapsuuden pienessä kylässä Tervakoskella, joku ehkä tunnistaa Tervakosken paremminkin Puuhamaasta. Kasvoin kahden veljen kanssa ja naapurissakin suurimmaksi osaksi asui vain poikia, joten meno oli sen mukaista. Mulle ei ollut väliä pelattiinko jalkapalloa tai jääkiekkoa vai ajettiinko mopoilla, mutta mukaan veljien kanssa touhuumiseen oli aina päästävä. Pienenä olinkin vähän poikatyttö, joka halusi kulkea aina samoissa seuran verkkareissa tukkatakussa. Mulla oli silmälasit ekalta luokalta asti ja etuhampaitten välissä kolikon kokoinen rako. En ollut mikään kaunein lapsi, joten miten ihmeessä maalla asua poikatyttö päätyi sitten Miss Helsingiksi?

Lapsena harrastin paljon, pääosin jalkapalloa, tanssia ja taitoluistelua. Näistä rakkaimmaksi harrastukseksi muodostui taitoluistelu. Taitoluistelu on todella esteettinen laji ja tämän myötä aloinkin kiinnostumaan enemmän ja enemmän ihanista mekoista, tiukoista nutturoista ja prinsessa jutuista. Nautin esiintymisestä ja taitoluistelun haasteellisuudesta, siinä treenattiin kovaa ja tavoitteellisesti. Kerkesin harrastamaan taitoluistelua 16-vuotta ennen kuin tein päätöksen luistelun lopettamisesta. Pääsin kouluun Helsinkiin ja päätin rakkaan harrastuksen sijasta keskittyä kouluun ja työelämään.
Taitoluistelu oli niin iso osa mua ja mun identiteettiä, että sen lopetettua musta tuntui koko ajan siltä kun jotain puuttuisi. Mä en pystynyt täyttämään sitä tyhjää tunnetta opiskelulla, töillä enkä myöskään kuntosalitreenillä, joten tässä vaiheessa mukaan astui Miss Helsinki kilpailu ja vuosi oli 2014. Silloin kilpailu oli todella extempore idea, mutta kiertue antoi mulle valtavan paljon. Sille pienelle silmälasipäiselle verkkaritytölle jo kymmenikköön pääseminen tuntui isolta jutulta. Sijoitun kilpailussa neljänneksi 

IMG_3063.JPG
IMG_9036.JPG

Seurasin pari vuotta sivusta Miss Helsinki kilpailua ja salaa haaveilin, että pääsisin kokemaan kaiken sen vielä jonain päivänä uudestaan ja varsinkin kun olin saanut oikeanlaista itseluottamusta. Itseluottamusta, joka kumpusi siitä minkälainen tyyppi mä olen, eikä vaan ulkoisista asioista. Se on hauskaa, kuinka ne hulluimmatkin toiveet sitten usein toteutuu ja vuonna 2017 silloinen kilpailun järjestäjä otti muhun yhteyttä ja kertoi järjestettävästä Miss Helsinki allstar-kilpailusta, johon haluttiin mukaan jo kilpailussa aikaisemmin nähtyjä tyttöjä. Niin sitä sitten oltiin mukana ja näin ne isoimmatkin unelmat toteutui ja mut kruunattiin Miss Helsingiksi 2018. Täällä haluan jakaa hyvää fiilistä ja näyttää, että luovuttaminen ei oo ikinä mistään kotosin. Elämä on oppimista koko ajan ja mä oonkin oppinut viime vuosien aikana paljon. Kun uskaltaa olla täysin oma itsensä ja näyttää oman persoonan niin silloin ihminen on kauneimmillaan. Voi kuin olisin jo silloin lapsena tiennyt että se silmälasipäinen verkkarityttö on ollut kaunis aina.. kaunis ennen kaikkea sisäisesti!